IRC-Galleria

"Tunnustetaanko väriä?" napsahti joskus joltakulta. Värisotkeus. Yhteyttämissolut tuntuvat luonnolliseti vaativan vihreän värin ja tätä sitten käytetään symbolismissamme.
Kuitenkin haaveillaan "sinisestä taivaasta" ja maan väri ulospäin sattuu nyt hapen ominaisuuksista johtuen olemaan tuo. Auringon valo puolestaan taittuu hieman keltaisen suuntaan johtuen sen viileydestä (sininenhän on myös kuumimpien pintakohteiden väri), mutta se sisältää kaikki värit em. painotuksella.
Eli jos mennään luonnon mukaan, tunnustetaan näemmä objektien väriä.

Politiikassa tuntuvat kummasti värivalinnat olevan tärkeitä ja paskaa puhutaan jokaisessa ryhmässä. Asiaa puhutaan monien mielestä vähän. Tässäkin paska > asia..todennäköisesti. Maailmassa on liian monta henkireikää ylläpidettävänä sen kannalta, että asia voisi voittaa paskan. Toisaalta, etsimmehän me aarteita, henkisiä, rahallisia tms paskan seasta, joten politiikka ei ole sen huonompi kuin muutkaan elämän alueet. Avoimuuden politiikka ei kuitenkaan ole riippuvainen väristä, vaan yhteisön parhaasta siten, että sen toteuttaminen ei huononna kenenkään tilaa.

Halu hyötyä > halu olla hyödyksi. Luontainen mekanismi, jota toteuttavat eliöt. Hyödyn saa usein sellainen taho, joka ei varsinaisesti hyödytä muita, vaan oikeuttaa olemassaolonsa arvoketjussa juuri arvokäsityksiä myötäilemällä. Se, joka on hyödyksi, on liian usein sellainen henkilö, joka saa hieman maallista hyötyä, mutta menettää henkistä. Henkiset ja fyysiset (operatiiviset) voimavarat on annettava, mutta vain fyysisiä voimavaroja saadaan takaisin. Ojaanhan tästä mentiin! Sitten ojast oltta juotiin.

Sitten taas maailma, jossa kaikki on yhteistä, yhdenmukaista, tasa-arvoista. Yhteiskuntautopiat ovat hieno asia tosin tapana on lainata muiden ajatuksia ennemmin kuin ajatella itse. Se prosessi, jossa ajatuksista leikataan eniten yhtenevät alueet, on monimutkaisimpia prosesseja. Edistys ja kaiken tasoittaminen ovat osoittautuneet vaikeaksi yhdistelmäksi. Sitten mukaan otetaan yhteisrintamat, konfliktit edistyksen mittarina, yksilön pelko. Nyt mentiin vajaan! Oltiin vajaat.

Montesquieu esitti jotain sellaista kuin paluu luonnonmukaisuuteen.
Meistä ne, jotka eivät ole valmiita elintasoaan laskemaan nostaakseen heikoimpien elintasoa periaatteessa toimivat luonnollisen hunter-gatherer-aatteen mukaan. Tämä oli elämän vaihe, jolloin oltiin luonnonmukaisia, ennen maanviljelyn alkua ja silloin ei osattu kuvitella, että yhteisössä joku saisi miljoonakertaisesti sen hyödyn, jonka ryhmän keskivertojäsen saa. Lisääntymisen määrä oli yhteisön koon säilyttämisen kannalta luonnollisesti säädelty. Valitettavasti yhteisö ei voinut pitää kaikkein heikoimmista huolta. Nyt kun me lisäännyimme "olosuhteiden pakosta" hallitsemattomasti, unohdimme luonnonmukaisuuden mutta säilytimme sen, että heikoimmista ei välitetä.

Väri voi symboloida ja/tai rajoittaa. Rajoittavien ominaisuuksien takia en tunnustakaan väriä, tunnustan ihmisen tavoitteita. Se onkin jo toinen tarina.