Karhu söi vanhempani - käännös SNL sketsistä
TEPPO, juhlien isäntä
NAINEN, tepon ystävä
MIES, tepon ystävä
KÄNNIÄÄLIÖ, miehen ystävä
LYÖTY MIES, vieras
LÄHETTI, karhupukuinen lähetti
VIERAITA
[Hienot juhlat, hienossa asunnossa, vierailla hienot vaatteet, drinkit kädessä, NAINEN nostaa maljan]
NAINEN: Pyydän nyt huomionne onnitellakseni Teppoa erittäin onnistuneesta pilottijaksosta. [aploodeja]
TEPPO: Kiitos paljon! Kiitoksia tuestanne. Se merkitsee minulle todella paljon. Hmmm... Eiköhän jatketa hauskanpitoa. [naurua]
NAINEN: Show oli todella mahtava!
TEPPO: Kiitos.
NAINEN: Ja asuntosi näyttää upealta! Pidän siitä todella.
TEPPO: No, pikkuhiljaa tässä laitellut...
[KÄNNIÄÄLIÖ huutaa joukolle vieraita]
KÄNNIÄÄLIÖ: JA TE VOITTE NUOLLA KAIKKI MUN PERSETTÄ!
TEPPO: Kaikki eivät taida olla kanssasi samaa mieltä. [naurua]
KÄNNIÄÄLIÖ: [Rikkoo pullon] ANTAKAA LISÄÄ VIINAA!
TEPPO: Mikäs mies tämä oikein on?
MIES: Tuota, Olen tosi pahoillani tästä.
TEPPO: Taitaa olla vähän päissään.
MIES: Joo, no vähän, mutta hän on oikein läheinen ystävä.
KÄNNIÄÄLIÖ: VITTU TE ETTE TIEDÄ MITÄ TUSKA ON!
[ryminää, lasia hajoaa]
TEPPO: No niin, nyt tämä mies saa luvan lähteä.
MIES: Tuota, odota, sinun olisi kai parempi tietää tämä... Karhu söi hänen vanhempansa.
NAINEN: Ei herran jumala, kauheaa!
TEPPO: No en kyllä voinut aavistaa.
MIES: Hänellä on nyt vähän vaikeat ajat.
[KÄNNIÄÄLIÖ lyöttäytyy seuraan.]
KÄNNIÄÄLIÖ: KARHU SÖI VANHEMPANI!
TEPPO: Otan todella osaa.
MIES: Me ollaan tässä, kyllä me tästä yhdessä selvitään.
KÄNNIÄÄLIÖ: Se ei vaan suostunut lopettamaan syömistä! Se ei vaan lopettanut!
[Ottaa taulun seinältä] KARHU SÖI VANHEMPANI! KARHU SÖI VANHEMPANI! [Lyö taulun rikki, itkee lujaa]
TEPPO: Eikö hänet pitäisi viedä ulos?
MIES: Niin juuri. Sehän se on parasta hoitoa ihmiselle jonka vanhemmat karhu söi. Potki hänet pakkaseen. Siellä ne karhutkin on!
TEPPO: Anteeksi.
KÄNNIÄÄLIÖ: [pysäyttää vieraan] Minä rakastin heitä! JA KARHU PERKELE SÖI NE! [Lyö vierasta kasvoihin, kaataa viherkasvin]
TEPPO: kuinka tämä onnettumuus oikein sattui?
MIES: No, hän puhuu siitä vain kännissä. Mutta olen saanut kasattua palasista jonkinlaisen kokonaisuuden... Voi...
KÄNNIÄÄLIÖ: [virtsaa kukkamaljakkoon.] KARHU SÖI VANHEMPANI!
MIES: Hän oli kotonaan katsomassa vanhempiensa kanssa TV:tä kun yhtäkkiä suuri harmaakarhu rysähtää läpi lasioven...
KÄNNIÄÄLIÖ: Meidän olisi pitänyt olla muualla! [Hajoittaa TV:n]
MIES: Hän halvaantui pelosta niin että joutui katselemaan kaksi ja puoli tuntia kun karhu söi hänen vanhempiaan.
TEPPO: En minä halunnut mitenkään vähätellä...
MIES: No siltä se vähän kuulosti!
KÄNNIÄÄLIÖ: OTTAKAA KARHU POIS! [hajoittaa patsaalla lasipöydän]
MIES: [kuuluttaa vieraille] Kaikki on ihan kunnossa, karhu söi hänen vanhempansa.
[Yleisö nyökkäilee ja huokailee ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti]
KÄNNIÄÄLIÖ: [itkee] Sen olisi pitänyt olla minä.
TEPPO: [lohduttaa] No älä nyt. Et voinut tehdä mitään.
KÄNNIÄÄLIÖ: Vanhempani ovat karhun mahassa!
MIES: Me olemme tässä kanssasi. Anna vaan kaiken tulla ulos.
KÄNNIÄÄLIÖ: Karhu... Karhu... Käytti minun vanhempani kaloreina että se voisi juoksennella ja kiipeillä...
Mutta vanhempani olivat paljon muutakin kuin kaloreita. NE OLIVAT MINUN VANHEMPANI! [kaikki tulevat lohduttamaan]
TEPPO: Kuules, istutaanko tähän sohvalle? Minä tuon sinulle kahvia tai mitä vaan haluat?
KÄNNIÄÄLIÖ: HALUAN HEITTÄÄ TÄMÄN HELVETIN SOHVAN IKKUNASTA!
TEPPO: Mieluummin ei.
KÄNNIÄÄLIÖ: HALUAN! MINÄ HALUAN!
[Alkaa nostaa sohvaa toisesta päästä ja jotkut auttavat häntä.]
TEPPO: Mitä ihmettä te oikein teette?
LYÖTY MIES: Karhu söi hänen vanhempansa!
NAINEN: Herran jumala, Teppo! Minä maksan sinun kallisarvoisen sohvasi jos se siitä on kiinni.
KÄNNIÄÄLIÖ: EI ENÄÄ KARHUJA! [Heittää vieraiden avustuksella sohvan ikkunasta.]
AAAAAAAAAAARGH! KARHU SÖI VANHEMPANI! [MIES halaa häntä]
MIES: Anna kaiken tulla ulos.
TEPPO: Hän on kyllä todella tuskissaan. Milloin tämä hirveys tapahtui?
MIES: Tällä viikolla 22 vuotta sitten.
TEPPO: Mitä?!
KÄNNIÄÄLIÖ: HALUAN PASKANTAA STEREOIHIN!
MIES: Mitä? Onko tällaisissa asioissa joku aikaraja?
TEPPO: No on!
MIES: Ja varmaan sekin että ne olivat väliaikaiset kasvatusvanhemmat lieventää asiaa?
KÄNNIÄÄLIÖ: Ere Kokkonen oli juuri saanut ohjatuksi Vetenalaiset vehkeet ja sitten... KARHU SÖI VANHEMPANI [itkee]
TEPPO: No niin. Minä soitan poliisit. [KÄNNIÄÄLIÖ repii puhelimen seinästä. Ovikello soi.] Hyvä, joku taisi jo tehdä niin.
[Karhuksi pukeutunut LÄHETTI astuu ovesta suklaarasian ja kukkapuskan kera]
KÄNNIÄÄLIÖ: EII!! PALASIT HAKEMAAN MINUTKIN!! AAARHG! [hyppää ikkunasta]
LÄHETTI: [iloisesti ja innostuneesti] Tässä sulle iloa kolmesataa kiloa! [Antaa tuomiset ja häipyy]
NAINEN: Ajattelin että onkohan tuo vähän kitsahtavaa.
KÄNNIÄÄLIÖ: [ulkoa] KARHU SÖI VANHEMPANI
LYÖTY MIES: [kurkistaa ikkunasta] Ei osunut sohvaan.
MIES: Kato perhana, ei tullut lompakko mukaan. Pystytkö lainaamaan parikymppiä?
TEPPO: Toki.
MIES: Kiitos! [poistuu]