IRC-Galleria

Karhu söi vanhempani - käännös SNL sketsistä

TEPPO, juhlien isäntä
NAINEN, tepon ystävä
MIES, tepon ystävä
KÄNNIÄÄLIÖ, miehen ystävä
LYÖTY MIES, vieras
LÄHETTI, karhupukuinen lähetti
VIERAITA

[Hienot juhlat, hienossa asunnossa, vierailla hienot vaatteet, drinkit kädessä, NAINEN nostaa maljan]

NAINEN: Pyydän nyt huomionne onnitellakseni Teppoa erittäin onnistuneesta pilottijaksosta. [aploodeja]

TEPPO: Kiitos paljon! Kiitoksia tuestanne. Se merkitsee minulle todella paljon. Hmmm... Eiköhän jatketa hauskanpitoa. [naurua]

NAINEN: Show oli todella mahtava!

TEPPO: Kiitos.

NAINEN: Ja asuntosi näyttää upealta! Pidän siitä todella.

TEPPO: No, pikkuhiljaa tässä laitellut...

[KÄNNIÄÄLIÖ huutaa joukolle vieraita]

KÄNNIÄÄLIÖ: JA TE VOITTE NUOLLA KAIKKI MUN PERSETTÄ!

TEPPO: Kaikki eivät taida olla kanssasi samaa mieltä. [naurua]

KÄNNIÄÄLIÖ: [Rikkoo pullon] ANTAKAA LISÄÄ VIINAA!

TEPPO: Mikäs mies tämä oikein on?

MIES: Tuota, Olen tosi pahoillani tästä.

TEPPO: Taitaa olla vähän päissään.

MIES: Joo, no vähän, mutta hän on oikein läheinen ystävä.

KÄNNIÄÄLIÖ: VITTU TE ETTE TIEDÄ MITÄ TUSKA ON!

[ryminää, lasia hajoaa]

TEPPO: No niin, nyt tämä mies saa luvan lähteä.

MIES: Tuota, odota, sinun olisi kai parempi tietää tämä... Karhu söi hänen vanhempansa.

NAINEN: Ei herran jumala, kauheaa!

TEPPO: No en kyllä voinut aavistaa.

MIES: Hänellä on nyt vähän vaikeat ajat.

[KÄNNIÄÄLIÖ lyöttäytyy seuraan.]

KÄNNIÄÄLIÖ: KARHU SÖI VANHEMPANI!

TEPPO: Otan todella osaa.

MIES: Me ollaan tässä, kyllä me tästä yhdessä selvitään.

KÄNNIÄÄLIÖ: Se ei vaan suostunut lopettamaan syömistä! Se ei vaan lopettanut!

[Ottaa taulun seinältä] KARHU SÖI VANHEMPANI! KARHU SÖI VANHEMPANI! [Lyö taulun rikki, itkee lujaa]

TEPPO: Eikö hänet pitäisi viedä ulos?

MIES: Niin juuri. Sehän se on parasta hoitoa ihmiselle jonka vanhemmat karhu söi. Potki hänet pakkaseen. Siellä ne karhutkin on!

TEPPO: Anteeksi.

KÄNNIÄÄLIÖ: [pysäyttää vieraan] Minä rakastin heitä! JA KARHU PERKELE SÖI NE! [Lyö vierasta kasvoihin, kaataa viherkasvin]

TEPPO: kuinka tämä onnettumuus oikein sattui?

MIES: No, hän puhuu siitä vain kännissä. Mutta olen saanut kasattua palasista jonkinlaisen kokonaisuuden... Voi...

KÄNNIÄÄLIÖ: [virtsaa kukkamaljakkoon.] KARHU SÖI VANHEMPANI!

MIES: Hän oli kotonaan katsomassa vanhempiensa kanssa TV:tä kun yhtäkkiä suuri harmaakarhu rysähtää läpi lasioven...

KÄNNIÄÄLIÖ: Meidän olisi pitänyt olla muualla! [Hajoittaa TV:n]

MIES: Hän halvaantui pelosta niin että joutui katselemaan kaksi ja puoli tuntia kun karhu söi hänen vanhempiaan.

TEPPO: En minä halunnut mitenkään vähätellä...

MIES: No siltä se vähän kuulosti!

KÄNNIÄÄLIÖ: OTTAKAA KARHU POIS! [hajoittaa patsaalla lasipöydän]

MIES: [kuuluttaa vieraille] Kaikki on ihan kunnossa, karhu söi hänen vanhempansa.

[Yleisö nyökkäilee ja huokailee ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti]

KÄNNIÄÄLIÖ: [itkee] Sen olisi pitänyt olla minä.

TEPPO: [lohduttaa] No älä nyt. Et voinut tehdä mitään.

KÄNNIÄÄLIÖ: Vanhempani ovat karhun mahassa!

MIES: Me olemme tässä kanssasi. Anna vaan kaiken tulla ulos.

KÄNNIÄÄLIÖ: Karhu... Karhu... Käytti minun vanhempani kaloreina että se voisi juoksennella ja kiipeillä...

Mutta vanhempani olivat paljon muutakin kuin kaloreita. NE OLIVAT MINUN VANHEMPANI! [kaikki tulevat lohduttamaan]

TEPPO: Kuules, istutaanko tähän sohvalle? Minä tuon sinulle kahvia tai mitä vaan haluat?

KÄNNIÄÄLIÖ: HALUAN HEITTÄÄ TÄMÄN HELVETIN SOHVAN IKKUNASTA!

TEPPO: Mieluummin ei.

KÄNNIÄÄLIÖ: HALUAN! MINÄ HALUAN!

[Alkaa nostaa sohvaa toisesta päästä ja jotkut auttavat häntä.]

TEPPO: Mitä ihmettä te oikein teette?

LYÖTY MIES: Karhu söi hänen vanhempansa!

NAINEN: Herran jumala, Teppo! Minä maksan sinun kallisarvoisen sohvasi jos se siitä on kiinni.

KÄNNIÄÄLIÖ: EI ENÄÄ KARHUJA! [Heittää vieraiden avustuksella sohvan ikkunasta.]

AAAAAAAAAAARGH! KARHU SÖI VANHEMPANI! [MIES halaa häntä]

MIES: Anna kaiken tulla ulos.

TEPPO: Hän on kyllä todella tuskissaan. Milloin tämä hirveys tapahtui?

MIES: Tällä viikolla 22 vuotta sitten.

TEPPO: Mitä?!

KÄNNIÄÄLIÖ: HALUAN PASKANTAA STEREOIHIN!

MIES: Mitä? Onko tällaisissa asioissa joku aikaraja?

TEPPO: No on!

MIES: Ja varmaan sekin että ne olivat väliaikaiset kasvatusvanhemmat lieventää asiaa?

KÄNNIÄÄLIÖ: Ere Kokkonen oli juuri saanut ohjatuksi Vetenalaiset vehkeet ja sitten... KARHU SÖI VANHEMPANI [itkee]

TEPPO: No niin. Minä soitan poliisit. [KÄNNIÄÄLIÖ repii puhelimen seinästä. Ovikello soi.] Hyvä, joku taisi jo tehdä niin.

[Karhuksi pukeutunut LÄHETTI astuu ovesta suklaarasian ja kukkapuskan kera]

KÄNNIÄÄLIÖ: EII!! PALASIT HAKEMAAN MINUTKIN!! AAARHG! [hyppää ikkunasta]

LÄHETTI: [iloisesti ja innostuneesti] Tässä sulle iloa kolmesataa kiloa! [Antaa tuomiset ja häipyy]

NAINEN: Ajattelin että onkohan tuo vähän kitsahtavaa.

KÄNNIÄÄLIÖ: [ulkoa] KARHU SÖI VANHEMPANI

LYÖTY MIES: [kurkistaa ikkunasta] Ei osunut sohvaan.

MIES: Kato perhana, ei tullut lompakko mukaan. Pystytkö lainaamaan parikymppiä?

TEPPO: Toki.

MIES: Kiitos! [poistuu]