IRC-Galleria

Olen tehnyt tämän kyselyn, koska ihailen kirjoittaa kirjeitä paperilla, piirtää, panna pieniä yllätyksiä kirjekuoressa... Hyvää, että nykyäänkin maailmassa on ihmiset, jotka valitsevat "Kyllä", kuin minäkin =)
Tässä on osoitteeni:
117042, Russia, Moscow, Checherskiy proezd, 46-136.
Ehkä, kirjoitatteko minulle?
Jättäkää teidänkin osoitteenne, ja kirjoitan teille ;)

(P.S. Suokaa anteeksi edellisestä ja tulevasta virheistä. Jo näen niiden, mutta epäilen että en näe kaikkien niistä; sen vuoksi jos sanotte minulle niistä, olen vain kiitollinen =) )

Kerran talvella minä löysin ruusun lumisella tiellä kerrostaloa, jossa asuin, lähellä. Se oli niin kaunis ja yksinäinen, minä otin sen kotiinni. Sekä veden kanssa, että ilman sitä, ruusu asui minulla aika kauan ja ei halusi sammuttaa sen punaisen nupun. Se vaikutti minusta ja minä kirjoitin runon.

Soiminen:
Ja ne sdajus.
Alaja roza za stenkoi bokala,
Prozrachnoi holodnoju granju stekla,
Skloniv svoi buton, ne spesha uvjadala
I sporit' s sud'boju ona ne mogla.
Jejo lepestki, vysyhaja, temneli,
I stebel' vytjagivat' vodu ustal...
No v etom bezzhiznennom malen'kom tele
Sil'nyi neslomlennyi duh prebyval.
I tot, kto dotronetsa - totchas uslyshit
Bijenije tjoplovo serdtsa vnutri -
Ono ne sdajotsa i vsjo eshchjo dyshit
Dyhanijem vechnoi bessmertnoi ljubvi...

Käännös (ilman loppusointua):
Minä en antaudu.
Heleänpunainen ruusu maalin seinän takana,
Lasin läpinäkyvän kylmän särmän takana,
Kuihtui hitaasti taivuttamisen sen nupun jälkeen
Ja se ei voi kiistellä kohtalon kanssa.
Sen terälehdet tummesivat kuivuamassa,
Ja sen kasvinvarsi väsyi vetämässä vettä...
Mutta tuossa elattomassa pienessä ruumiissa
Oli voimakasta henkiä, joka ei oli murtanut.
Ja jos joku koskee sen, hän kuulee heti
Lämpimän sydämen tykyttämisen sisällä,
Sydän ei antaudu ja kuitenkin hengittää
Ikuisen kuolemattoman rakkauden hengityksellä...
(10.helmikuuta, 2008)

Joka ilta minä lopetan työtä tietokoneella, mutta en mene nukkumaan heti, jopa jos minulla on päänsärky. Ehdottomasti katson videota tai kuuntelen audiota, jossa puhutaan suomea, tai luen kirjaa tai oppikirjaa...

Terve! Kyllä, minä en ole suomalainen. Päinvastoin, olen kukka etelästä. Olen syntynyt "Venäjän etelän helmissä" - Rostovissa (Rostov-na-Donu). Talvella tuolla on harvoin lunta, ja kesällä tavallinen lämpötilä on +40. Mutta sitten me muutamme Shchelkovoon, Moskovan alueen. Olen kasvanut tuolla, metsää ja järveitä lähellä. Ja vain viime vuonna muutamme Moskovaan. Rostovissa ja Novocherkasskissa minulla on paljon sukulaisia, ikävöin kotimaasta kovasti.
Mutta myös jostain syystä toinen maa ja sen kieli ovat lumonnut minut. Halusin antaa sille elämäni osan. En tunne nyt, millä tavoin, mutta olen varma, että jolloinkin voin tulla tuolle ja tehdä sen. En pidä kylmästä säästä, mutta se ei pysähdyttää minua. Haluan löytää ystävät tuosta kotoisin.
Se maa on Suomi.

Venäläinen lapset usein eivät tunne koulun jälkeen, minkä ammatin he halusivat saada yliopistossa. He ymmärtävät sitä vain jo myöhemmin. Se on tapahtunut minunkin kanssa. Nyt tunnen, että halusin olla kielitieteilijä tai kääntäjä/tulkkija. Sieluni on siitä. Mutta minun täytyy työskennella ohjelmoijana. Se ottaa melkein kaikkea aikaa pois. Mutta olen sitkeä opiskelemassa kieltä, minulla on oma haave, oma maali, ja minä VOIN TEHDÄ SEN. Luvaan =)