IRC-Galleria

Ihan ensimmäiseksi sanon, etten sitten ollenkaan osaa kirjoittaa fiiliksiä laivalta. Jotain kumminkin yritän saada aikaan, vaikkei siitä mitään järkevää tulekkaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi Kiitos kaikille, kivaa oli. Otetaan pian uusiksi. Onneksi Anni keikan löysi ja kahden minuutin varoitusajalla olikin jo sitten matkan varannut. Ei kai siinä muuta voinut kuin liittyä seuraan.

Koko päivä meni niin levottomissa merkeissä, että meinasin junaakin lähteä aamutossut jalassa. Laivassa sitten alkoi fiilis nousta, muutama juoma ja 00.30 keikka lähti käyntiin ja paikalla oli niin heikosti porukkaa, että eturiviin jopa päästiin 10 minuuttia ennen keikan alkua. Koko keikan näytti siltä, että siellä täällä oli muutama ihminen fiilistelemässä ja muut olivat unohtuneet matkan varrelle. Eli tilaa riehua todellakin oli.

Hear my call, Sweet madness ja Tears keep falling taas jälleen kerran peräkkäin ja sen jälkeen olisikin tehnyt mieli istua. Kaikki kolme biisiä on kuin yrittäisi tappaa itsensä maratonilla, mutta kyllä sitä ihan fiiliksissä silti aina mukana jaksaa. Stay true ja Stormwind aiheuttivat sitten settilistan loppupuolella hengistys vaikeuksia, mutta niistäkin selvittiin. Kyseessä sentään keikkojen parhainta antia.

Arin ääni ei eturiviin päässyt loistamaan, mutta paikkaani en valinnut täällä äänen kuuluvuuden takia vaan fiiliksen. Oli koko ajan huisin hauskaa, varsinkin seurata Erkkiä kun hänkin näytti viihtyvän lavalla omien kannustusjoukkojen ja onnittelulaulujen kera. Erkki saa pisteet kotiin.

Uudesta rumpalistakin on pakko jotain sanoa ja Blume on kaiken niin hyvin kiteyttänyt, joten lainaillaampa vähäsen. Pääsen itse paljon helpomalla.

Blume kirjoitti:
Niin, Mirka Rantanen: ehdottomasti mies paikallaan! Maallikkona en ainakaan erottanut, että olisi missään kohdassa haparoinut biisien suhteen, vaan kaikki tuli jo kuin selkäytimestä. Mies vaikuttaa paitsi kokeneelta ja ammattitaitoiselta, myös symppikseltä, joten tuntuu istuvan Koivusiin mainiosti.

Tuli myös seuraavana päivänä käytyä katsomassa Kristiina Brask ja Panu Larnos. Olisin vaan toivonut kunnon keikkaa. Akustiset eivät ole oikein se mun juttu, mutta molemmat vetivät kyllä hyvin.

Tästä sitten alkoikin se järjetön panikointi ja suuntana Kotka. Laivakeikat on kivoja.