IRC-Galleria

miks kaikki randomit käy kyyläämäs mua!!??! :DD

tultii just tänää laivalt :)) pikkase meil oli hieno hytti ku iha keulassa :PP :DD sit jossai ruotsis -,- hiukka hajottii niille sotilaille :

---

DD ruotsalaiset kävelivät menee muute aina punasil tien yli XDDD juu iha läppäpaikka...si takas hesaa ja siel shoppailttii koko päivä ja sit joskus illal kotii :DD lisään si kuvii joskus :P

............../\\____/\\.................
............./.............\\................
.........\\../...0......0..\\../............
..........\\/........o.......\\/.............
........../.......___.......\\............
........./____________\\...........
.............|...............|..............
.............|...............|..............
.............0..............0.............

LISÄÄ TÄMÄ PIKKU ÖRKKIMÖRKKI PÄIVÄKIRJAASI 10 MIN AIKANA NIIN SINUN IHASTUKSESI PUSSAA/HALAA/KYSYY: SEURUSTELLAAKS? 1-2 PÄIVÄN AIKANA

taaskaa tääl ei oo ketää -,-

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

Henkilö, jolle voit kertoa kaiken:
- Missä ja miten tutustuitte? - tanssissa ;)
- Asuuko hän samalla paikkakunnalla kanssasi? - juu
- Onko hän sinulle sukua? - ei oo
- Miksi juuri hän? - muumilleni voin kertoo kaiken :)<3

Henkilö, jonka kanssa vietätIN eniten aikaa koulussa:
- Kauan olet tuntenut hänet? - 7vuotta
- Onko hän saman ikäinen kanssasi? - sillee juuh
- Tietääkö hän paljon elämästäsi koulun ulkopuolella? - aika lailla
- Miksi juuri hän? - no siks :)<3

Henkilö, jota näet harvoin:
- Onko hän sinulle läheinen? - aikas :)
- Miksi ette näe useammin? - en tiä :(
- Milloin viimeksi näit häntä? - ööh....koulussa :'DDDD
- Miksi juuri hän? - siks<3

Henkilö, jonka kanssa olet joskus seurustellut:
- Oletteko yhä ystäviä? - ennytiiä...
- Pilasiko seurustelu ystävyytenne? - mm...ehkä?
- Onko sinulla vielä tunteita häntä kohtaan? - tuski
- Miksi juuri hän? - tulipa vaa :D

Henkilö, jonka kanssa olit ennen läheisempi kuin nykyään:
- Miksi ette enää ole niin läheisiä kuin ennen? - en tiä eri luokilla ja sillee
- Oletteko yhä väleissä? - juu
- Onko hän ollut luonasi yötä? - eei kai?
- Miksi juuri hän? - tuli vaa mielee :D

Henkilö, jolle viimeksi soitit:
- Onko hän sinua nuorempi vai vanhempi? - vanhempi- Tyttö vai poika? - tyttö
- Riitelettekö usein? - ei paljoo koskaa
- Miksi juuri hän? -no sille soitin viimeks! :D

95% kaikist nuorist sais paniikki kohtauksen jos tokio hotel seisois kymmenkerroksisen talon katolla, valmiinahyppäämään.
kopioi tämä jos kuulut siihen 5% joka ottaisi popcornia ja menisi
talon alle ja huutaisi: JUMP ! JUMP ! JUMP !

KAVERIT: Eivät koskaan
pyydä ruokaa.
TOSIYSTÄVÄT: Ovat syy
siihen ettei sinulla ole
ruokaa.

KAVERIT: Auttavat sinut
ulos vankilasta ja
kertovat että mitä teit
oli väärin
TOSIYSTÄVÄT: Istuvat
vieressäsi ja sanovat
"Hitsi...Homma kusi...Mut
hitto se oli hauskaa!"

KAVERIT: Koputtavat oveesi
TOSIYSTÄVÄT: Kävelevät
suoraan sisään ja
lösähtävät sohvalle

KAVERIT: Vievät drinkkinsi
pois kun luulevat sinun
ottaneen tarpeeksi
TOSIYSTÄVÄT: Katsovat
sinun vaappuvan puolelta
toiselle ja sanovat "Beibi
juo loputkin siitä ei
heitetä mitään hukkaan"

KAVERIT: Kertovat
vaatteiden sopivan sinulle
TOSIYSTÄVÄT: Kertovat,
että näytät norsulta, joka
on kääriytynyt
makkarankuoreen