IRC-Galleria

sitten kerran vietiin viksu ja nappula kesälaitumelle.
jonnekin vähän kauemmas.

pystytettiin niitylle sähköaita ja täytettiin ammeet vedellä
sitten sinne jätettiin suolakivi, ja johonkin kippoon laitettiin racing mineralia.
laitumella kun ne on niin hevoset menee itsestään syömään sitä kun niille tulee kivennäisaineista puute.

sit tsekattiin ettei siellä niityllä ollut mitään vaarallista, jotain roinaa jota maaseutulapset vaikka olisi saattanut heittää sinne
tai mitään ruosteisia miljoona vuotta vanhoja piikkilanka-aidan jäännöksiä.
niin ei siellä ollut.

lopuksi vaan käytiin hakemassa viksu ja nappula ja laskettiin ne sinne.
ja siellä ne oli koko kesän ja lihoi ja sai häntänsä täyteen niitä piikkipalloja.ohdakkeita

kaipaan takas orilaitumelle.

se oli niin loputtoman iso, ja siellä laukkasi ainakin 30 orivarsaa
meidän orivarsa kärjessä.

ja ne tuli kaikki meidän luokse, ympäröi meidät korvat hörössä ja nuuhki ja hörisi
ja nuuhki
ja en ole ikinä ollut niin onnellinen!
kengät märkänä kosteasta heinästä, ja kylmäkin varmaan oli
mutta sitä en muista.

muistan vain hevoset.
ne halusi jokainen jakamattoman huomioni.

DET FINASTE I VÄRLDEN

är svart och ludigt (betoning på det korta u-et)
glansigt (fast hon HATAR tvätt)
piper ibland
skäller ofta
ylar och gnylar och skuttar sedan upp i soffan brevid mig
tuggar på överkast om hon är lite missnöjd med tillvaron

från andra ändan av huset anar hon att jag gråter, och tassar försiktigt hela den långa vägen till mig
och så tittar hon på mig och förstår inte riktigt
viftar på svansen
gnyr till och skruvar på sig lite om jag inte slutar
oftast slutar jag för hon är så himla fin och mjuk och bra