~ enkä anna anteeks, mut vaikeempi unohtaa.
Itkuu ja nauruu niit hetkii kyl nään.
Pidin tätä itsestään selvyytenä,
haavojakaan ei imemälläkään elvytetä.
Enkä jaksa itkee taaskaan, se ei oo helppoo tästä pisteestä jatkaa.
Mun sydän sykkii mut se lyö ihan väärää rytmii.
''anna anteeksi, katseet muuttuu valheeksi ja kyyneliin hukkuu''
Sä osaat näytellä sä osaat kuunnella sä osaat valehdella ja leikkiä tunteilla.
mut en tiedä paljonko sä olet mua turmellu , tuntuu siltä etten ois koskaa sua ees tuntenu.
kyl mä kestän mutten kaikkea sulata, sun kuva mukana joka muistuttaa mua tuskasta.
korjasin virheet jotka sä teit, lähdit menemään ja palan sydämestä veit.
suunnitelmat tulevaisuudesta oon sulkenu, eikä oltu edes puolta matkaa kuljettu.
kaunis tarina, jonka sä tuhosit, enkä saanut kädestäs kiinni vaikka kuinka paljon kurotin.
nyt tiedän kuinka lähel loppuu oltii, eikä kävelty yhdes loputtomii.
mulle sanottii: kyl se siitä, uponnu vaa syvemmälle näistä kyynelistä, olo vaan on niin arka,
enkä päästäny irti, varotuksista huolimatta.
mitä tehdään, kaikki on sanottu. Sen jälkee tunteet on kadonnu. ~