IRC-Galleria

Työkaverit on huippuja! panda on haastanut itsensä liikkumaan! Ajattelinpa nyt siis haastaa myös itseni - ja jos on muita mukana niin tunnen olevani mukana maailman menossa myös itse paremmin kun voi lukea muitten onnistumisista :)

Olen liikkunut koko elämäni, mikä ei tosin viime vuosien habituksesta ole ehkä oikein näkynyt :). Lapsena/nuorena voimistelin ja tanssin. Treenejä oli 3-6x viikossa. Lukiossa harrastin kilpa-aerobiciä, silloin treenasin koviten mitä elämässäni olen koskaan treenannut ja hyvältä tuntui: 6-12x viikossa + yhden vuoden aikana "omaksi iloksi" joukkuevoimisteluharkat päälle 3x viikossa.

Sitten kroppa sanoi kaput. Selkä meni rikki ja on ollut vaivoina siitä asti. Kilpailemisen jouduin siis lopettamaan mutta ohjaamista ja jumpilla käyntiä jatkoin, ohjausta aerobic+spinning+pilates n. 3-4x viikossa + omat käynnit päälle kun jaksoi.

Vuodet ja musiikkiin liittyvät "harrastukset" kuitenkin houkuttelivat minut pikkuhiljaa pois tästä rytmistä, krapulassa kun ei saa urheilla :). Muutokset elämässä, kuten ero ja uudet kaverit, vetivät minut mukaansa, eikä yhteisiin harrastuksiin enää liittynyt urheilu ja terveet elämäntavat.

Muutto Helsinkiin jatkoi näitä "sumuisia vuosia". Meno oli välillä jo sellaista, että itsekin huolestuin, mutta en jaksanut kuitenkaan tehdä asialle mitään. Nyt näen uuden työn osittaen vetäneen minut takaisin "normaaliin" rytmiin, tosin vuosien hulluttelu ja oman kroppansa laiminlyöminen olivat vaatineet veronsa, olin koko ajan sairaana.

Sitten tulin raskaaksi. Hulluttelu saisi nyt lopullisesti jäädä, olihan iso elämänmuutos edessä. En voi kuitenkaan sanoa nauttineeni raskausajasta, olin edelleen koko ajan kipeä ja sellaisessa henkisessä hullunmyllyssä ja kieputuksessa, että epäilin selviäisinkö siitä ollenkaan. Stressitasojen ollessa huipussaan, olin jo huolissan tulevan lapseni terveyden puolesta, itselläni nyt ei ollut enää väliä. Kuitenkin tästä huolimatta saimme 15.7. terveen tytön, mistä kiitän jotain korkeampaa voimaa ja silkkaa onnea :).

Pari viikkoa synnytyksen jälkeen aloitin hiljalleen taas pilateksen. Tsemppiä antoi kätilön sairaalassa sanoma lause "Sulla on niin kovat vatsalihakset, että ei meinaa tuntea kohtua." Anteeksi mitä?!?! :D Ei ilmeisesti kaikesta huolimatta tarvitsisi aloittaa ihan tyhjästä. Aloitin siis hiljalleen tekemään n. 20 min pilatestreeniä joka toinen päivä. Myöhemmin hairahdin tilaamaan tv-shopista Windsor Pilates dvd:n jonka mukana tuli Windsor Pilates Circle. IHAN HUIPPU JUTTU!!!!! Vauvani ensimmäisiin sanoihin saattaakin tästä johtuen lukeutua sanat "squeeze that tushy!".

Nykyisin olen tehnyt pilatesta 4-5x viikossa 20-50min kerralla. Lisäksi kävelen vaunujen kanssa melkein joka päivä 15-90min kerralla. Ja illatkin menee kotona ympyrää monta tuntia steppaillen kun pikkuneiti ei malta olla muuta kun sylissä ja liikkeessä :) Päätin kuitenkin laskea "suorituksiksi" noi pilatekset ja pitemmät kävelyt. Syömiseen koitan myös alkaa kiinnittämään enemmän huomiota, se tuntuu nyt enemmän haasteelta kun liikkuminen koska sipsit ja suklaa on vaan niiiiin *mums* :)

Haaveenani olisikin jossain vaiheessa mahtua joihinkin kivoihin farkkuihin, jotka vielä näyttäis hyvältä päällä!!! Jos en ihan töihin paluuseen vielä ehdi, niin viimestään tytön 1-v synttäreihin! Jälkitarkastuksessa viikko sitten paino oli tippunut kyllä jo alle just ennen raskautta lukeman, eli toivoa on :)

Eli mukaan vaan, tästä se lähtee!!!


SATA