IRC-Galleria

Kun kuulin et sä huonona oot, se kouraisi mua syvältä rinnasta ja kylmät väreet koko kroppiin sai. Toivon koko sydämestäin et sä nopeaa paranet mä olen aina sun tukenas ja vierelläs vaikken fyysisesti niin mielessä ain. Meillä vielä monta kuppia kahvia juomatta ja monen monta tarinaa kertomatta, parane pian ja pidä nää sanat mielessäs.

Mikä ratkaisu väkivalta on?! Siitä ei ole kenellekkään mitään hyötyä, ja loppejen lopuks kummatkin osapuolet kärsivät asiasta. Minä en henkilökohtaisesti suvaitse minkäänaista väkivaltaa! Ja tämä asia että miehen pitää suunnata väkivalta naisee esim. Tyttöystävään! Onko mitään niin törkeetä ja lapsellista touhua ku naisen lyöminen?? Minun mielestä kaikissa tuommoisissa asioissa pitäisi olla paljon kovempi kuri lain puolesta.

Kirjoitin tämän koska pistää moinen asia erittäin paljon takaraivoon!

En välttämättä ole kenenkään ensimmäinen valinta, mutten siltikään huonoin valinta. Kun minut oppii tuntemaan niin huomaat etten niin kamala ole ja siinä vaiheessa saat sellaisen ihmisen rinnallesi joka ei jätä sinua silloin kum sinulla on vaikeaa tai anna sinun murheitas yksin kantaa.

Kiitos ja anteeks.

Veksissä osastolla kivasti.. Onneks torstaina jo lomille ;)

Sitä sanotaan että virheistään oppii, mut huomannu olen omalta osalta että ne samat virheet toistuu kefta toisensa jälkeen. En tiedä missä se vika on. Onko se niin että ymmärrän ihmisten tarkoitukset väärin vai olenko ainoastaan niin sinisilmäinen etten todellisuutta nää? Ei pitäisi toiveita herättää niin ei tarvisi aina näin pettymään.

Milloin läytää vois sen ihmisen, kenen kanssa elämän jakaa vois. Yhdessä murheet jakaa ja kenet kainaloon sulkea vois. Ehkä huomenna taikka tulevassa. Elämän polku sen eteen tuo. Joillakin tuo paljon mutkaisempi on. Kyllä tuo ihminen oikea vastaan tulee, myöhemmin tai ennemmin.

Mä itselleni toiveit herättelin, enemmän mitä oisin arvannut. Ei mennyt tämä niinkuin saduissa vaan kylmän ja synkän päätöksen sai. tiedän etten näin olisi antaa saanut, mut ihmismieli niin heikko ja heiveröinen. Ehkä sitten joskus tulevassa toiveet todeksi muuttuisi.

En tätä tunnetilaani selittää osaa, ehkei siihen mitään tarvettakaan ole. En tarvitse sanoja tätä kuvailemaan, mutta jos tämän sanoiksi muuttaa pitää on se jotakuinkin näin. On perhosia vatsassani, korvia kihelmöi kun kanssasi juttelen. Sydän kiihkeään tahtiin hakkaa ja huuleni hymyksi muuttuu. En tiedä enkä muista milloin olisin näin korkealla leijaillut. Odotan kokoajan hetkeä jolloin sinulta viestin saan. Ja joka kerta kun luen kirjoittamaasi se saa suuren hymyn aikaan. En malta odottaa päivää jolloin sinut oikeasti näkisin, silloin varmaan lentäisin korkeammalla kuin koskaan ennen. Sinut syliini rutistaisin ja poskelle muiskeen hempeästi antaisin.

Nyt se ero sit lopullisesti tuli. Miks tän kaiken pitää olla niin raskasta ja vaikeeta. Ite tääl intissä ny oon nii ihan se ja sama fiilis päällä.. Mukava lähtee 3päivää mehtään näillä fiiliksillä :( kumpa sais jostain voimia et jaksaa tän viikon loppuun

Joskus oikea ratkaisu tuntuu kaikista pahimmalle, ajattelet heti jälkeen onko tämä oikeasti se oikea ratkaisu. Mutta jo tovin jälkeen huomaat että juuri se oli se oikea päätös.