IRC-Galleria

Muutos suunnitelmiin: telkku vaihtuikin tansseihin. Toinen ilta yksin TV:n seurana ei inspannutkaan. Kinkkua sulattelemaan siis! ;)

Meillä oli joulu jo perjantaina, aaton aattona siis. Kotikonnuilla oli lunta ja pakkasta ja aamulla sai herätä auringon punertamaan taivaan rantaan. Oli pakko pukea nuttu ylle ja mennä valokuvaamaan sitä kauneutta. Järvi oli peittynyt lumen alle ja huuruiset puut seisoivat pakkasessa. Sellaista ei näe täällä Helsingissä.

Siskon Meksikon matka aiheutti varaslähtömme jouluun. Aattoillasta ei saanut puuttua ketään, joten lahjat avattiin ja kinkkua nautittiin päivää oikeata ennen. Ei se haitannut, kaikki tuntui ihan aidolta. Kuusi oli kaunis, niinkuin ennenkin ja äidin herkut maistuivat. Lahjoistakin tuli sama lämmin tunne, niinkuin aina ennenkin. Oli kiva antaa ja saada.

Virallinen aattoilta oli täynnä jännitystä sekin, mutta negatiivisessa mielessä. Sen kauheampaa ajokeliä en ole koskaan kokenut. Lunta tuiskusi vasten auton ikkunaa jatkuvina nauhoina, jotka porautuivat ikkunan läpi suoraan silmiin. Eteenpäin oli mahdotonta nähdä. Helsinki tuntui olevan koko ajan kauempana ja kauempana, vaikka matka taittui. Jouluilta oli yhtä aikaa musta ja valkoinen. Sisko ajoi ja kiitos siitä hänelle - hengissä päästiin perille.

Kotona sytytin kynttilöitä ja maistoin äidin paketoimia torttuja ja pullia. Ne sulivat suuhun edelleen. Avasin TV:n ja jäin katsomaan Kuningasjätkää, Pölösen suomifilmiä tukkijätkistä. Elokuvan pojalla oli sirot kasvot ja veikeä hymy. Siitä tuli hyvä mieli. Mietin mitä muut tekivät sillä hetkellä, enkä osannut uskoa, että oli aattoilta. Tuntui miltä tahansa illalta yksin kotona.

Nukuin sikeästi koko yön, heräämättä kertaakaan. Se on harvinaista. Aamulla olisin halunnut nähdä ikkunasta auringon maalaaman punan taivaalla, mutta sitä ei näkynyt. Hakaniemi oli harmaa ja loskainen. Päivällä aurinko sentään näyttäytyi ja kutsui ulos kävelylle. Iltapäivällä hain elokuvan Makuunista, joka suljetaan. Niin minun tuuriani, lähin henkireikäni viedään pois. Ei tarpeeksi tuottoa, sanoi tyttö. Mälsää.

Tämänkin illan vietän TV:n kaverina. Kaikki muut ovat vielä perheidensä parissa - kai. Tämä oli outo joulu, kaksijakoinen sellainen. Näin sen molemmat puolet ja ensimmäisestä pidin enemmän.