IRC-Galleria

nyt on kaks viikkoa about mennyt kun lupasin itselleni ja muille muuttuvani tyttöystävän ja ennenkaikkea itseni takia...miten tää aika on mennyt...noh...päivä kerrallaan pirteämpään päin ja siitä yli...aluksi oli tietenkin vaikeaa niinkuin aina...tällähetkellä olen sellaisessa mielentilassa mikä on neutraali eli en ole surullinen mutten hypi kokoajan ilostakaan...että siinä mielessä edistystä kahdessa viikossa surullisuuden muutoksesta...vaikkakin välillä on surullinen olo niin siihenkin selitys on yksinkertainen...rakastan ja kaipaan tyttöystävääni joka on belgiassa...mutta vielä kaksi viikkoa joutuu odottamaan että hänet näkee jälleen...mitä siitä sitten seuraa niin en yhtään tiedä mutta muuttuminen jatkuu edelleen ja pirteämpään päin :) sitä alkaa pikkuhiljaa jaksamaan tehdä kaikkea mitä ennenkin...työtkin alkaa tossa huomenna niin sekin piristää lisää ja kavereiden näkeminen ja heidän kanssa ajan viettäminen on täydellistä muutosterapiaa minulle ja se on tarpeen jos haluan onnistua...tänään tuli tyttöystävän kanssa täyteen 10kk yhdessä oloa...vaikka välillä on vaikeaa ja kaikki menee pieleen niin aina palaa mieleen kaikki hyvät ajat mitä ollaan näiden 10kk aikana vietetty...haluan vain sanoa sinulle että rakastan ja kaipaan sinua erittäin paljon...
kaipa sitä pitää lopetella taas vaihteeks...kiitos kaikille ketä on tähän mennessä tukenu ja jatkaa tukemista...olen kiitollinen siitä

eilen...vasta eilen..........nyt vasta tajusin sen mikä minusta on tullut ja mitä olen menettämässä pelkästään sen takia mitä en ole itse huomannut...se kuinka olin syöksynyt itsesäälin syvimpään kolkkaan niin sokeaksi etten itse sitä huomannut vaan syytin siitä kokoajan itseäni ja muita ja kuinka elämä kohtelee kaltoin pelkästään minua, täysin ajattelematta miltä ympärilläni tuntui...olin masentunut ja sulkeutunut ulkomaailmasta...mutta minkä takia...minulla oli kaikki kohdallaan...oma kämppä, rakas tyttöystävä, elämä hymyili ja kaikki muutenkin hyvin....minkätakia sitten muutuin...koska ajattelin liikaa ja ajatukset pyöri vaan kokoajan pelkissä murheissa huomaamatta kaikkea sitä hyvää mitä oli enemmän kuin muille jakaa...olin sokeutunut omista ajatuksistani....en itse huomannut kuinka olin muuttunut täysin ja huonompaan suuntaan...sen takia....olen ehkä menettämässä kaiken mistä välitän....................kuinka pystyin olla niin sokea etten huomannut sitä? mutta eilinen muutti kaiken...silloin vasta tajusin nämä kaikki....kuinka tyhmä olenkaan ollut...mutta nyt se saa luvan loppua...minulla ei ole muuta vaihtoehtoa...ei pelkästään tyttöystäväni takia vaan ennenkaikkia oman itseni takia...se että tajusin vihdoin ettei tämä olotila voi jatkua vaan sen täytyy muuttua...sen takia aionkin pistää elämäni uuteen uskoon ja etsiä kaiken sen hyvän minkä joskus pimeyteen kadotin...laittaa elämänarvot kohdalleen ja ehkä pelastaa jotain...mutta helppoa se ei tule olemaan...enkä niin ole väittänyt...sen takia kaikki tuki on tarpeellista ja ammatti-ihmisistä apua....kunhan vain on uskoa...uskoa pelastamiseen ja onnistumiseen...sillä minkätakia pitäisi vaipua epätoivoon ja menettää kaikki kun voi uskoa toivoon ja mahdollisesti pelastaa asioita ja saada kaikki takaisin...tänään se alkaa....niin itse ainakin uskon...toivottavasti myöskin tekin...

nyt takas loimaalla...päivän visiitti lohjalla hyvästelemässä tyttöystävän joka lähtee huomenna belgiaan ja tulee elokuussa takaisin...rankat hyvästit oli, ei voi muuta sanoa...tulee erittäin ikävä häntä mutta onneks netti ja puhelimet on keksitty...toivottavasti hän palaisi sieltä pian...itsellänikin alkaa nyt ens kuussa intti että silloin kuulee toisesta vielä vähemmän mutta toivottavasti edes jotain...
Kulta, rakastan sua enemmän kuin elämää ja välitän susta erittäin paljon <3 jos selviämme tästä pienestä tauosta niin voimme selvitä mistä vain...en halua menettää sinua...

niih....
täällä lohjalla koht 2 viikkoa viettänyt lapsenvahtina 10 ja 16v jätkille....pitänyt taloa pystyssä...lämmittänyt sitä, pitänyt kahdesta koirasta ja yhdestä kissasta huolta ja ruokkinu kaikkia noita edellä mainittuja...rankkaa on ollut mutta kohta pääsee koht takas loimaalle omaan kotiin ja tyttöystävän kanssa nukkumaan omaan sänkyyn...sen odotus on todella kova....mutta jooh....

taas vuoden vanhempi...täshän alkaa tuntemaan itsensä jo tarpeeks vanhaks...ei mitään jaksa enään :D eipä kait sen kummepaa kuin taas sitä samaa vanhaa...eli tätähän tää jo sen 19v on ollu....päivästä toiseen ja sit on taas vuosi mennyt...henkilöt vaan vaihtuu aina sillointällöin et kenen kanssa näit synttäreit viettää...tulossa aika hiljainen päivä tänään kait pitkäst aikaa tällä päivämäärällä...mut ei sille kait mitään sen kummemmin voi ku jo ikä alkaa painaa ja varsinkin ku on sunnuntai...mut kait sitä tält erää vois tän merkinnän lopetella....kiitoksia kaikille jotka ovat muistaneet tän päivän ja niille jotka vielä muistavat