Aloitin tietysti kahvinkeitosta, kuten joka aamu, siihen ei kauaa aikaa mennyt onneksi, mutta kun piti samalla kytätä mitä koira tekee ja miettiä mitä pitikään seuraavaksi tehdä ja kun keksii kesken kahvinkeiton että lääkkeet pitää ottaa heti, niin saa kahvinkeitostakin pitkän prosessin.
Seuraavaksi piti vakuutella koiralle että kun olen juonut tämän kahvin niin pääset ulos, joka muuttui sitten siihen perinteiseen baarivakuutteluun, että juon vielä yhden, sitte mennään ja loppujen lopuksi piti viidessä minuutissa käyttää koira ulkona, eli niin kauan kuin polttamani rööki suunnilleen kesti.
Tämän jälkeen piti taas hirveällä vauhdilla vaihtaa vaatteet ja suhahtaa autoon, aikaa jäi noin 6 minuuttia ajaa terveyskeskuksen parkkiin ja toivoa että pääsee oven eteen, myöhästyin 2 minuuttia loppujen lopuksi, mutta eipä tuo haitannut, koska jouduin kuitenkin odottamaan hoitajaa 15 minuuttia.
Kotiin palattuani, ovella odotti kaaos. Koira oli pissannut lattialle ja päättänyt tehdä vielä pienet tortut siihen viereen. Avovaimoni ei ollut kovin iloinen tapahtumasta ja otinkin syyn osaksi itselleni, koska en ollut vaan ehtinyt käyttää arvon koiraneitiä ulkona ihan ajan kanssa, vaan piti äkkiä vaan kävästä ja toivoa parasta. Hienointa oli mennä oman 3 kk ikäisen tytön viereen ja nähdä hänen hymynsä kun isä tuli kotiin, se saa tuntemaan itsensä hyväksi isäksi ja kuinka tytärkin kaipaa jo isäänsä lähelleen. Vietin yli kuukauden sairaalan sängyllä ja se henkinen tuska, kun joutui olemaan erossa avovaimosta ja lapsesta, oli hirveätä.
Nyt tämä koiran väsyttämä karpaasi toivottaa hyvää yötä joka ikiselle joka jaksoi lukea tämän loppuun ja siunausta Kauhajoen sureville omaisille ja toivon sydämestäni että jaksatte kestää sen tuskan jonka tämä tragedia aiheutti.
-Kimmo-