IRC-Galleria

Otsikkoa ei saa ymmärtää väärin. Olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka oikeasti ihan tykkää maanantaista. Viikonlopun lepäämisen, rentoutumisen ja röntöstelyn jälkeen, voi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ravistella pois moraalisen krapulan jäänteet. Tehokkuus, tuottavuus ja suuret lupaukset siivittävät läpi maanantain ja illalla voi mennä nukkumaan kerrankin tyytyväisenä siitä, että on saanut jotakin aikaan.

Kuitenkin mikä tässä maanantaissa sitten on vialla? Onko se ulkona ropsiva sade vai huominen kansantaloustieteen tentti? Ehkä ennemminkin suurin vaikeus on maanantain ero viikonloppuun ja siihen, että joutuu taas totuttelemaan tähän yksinolemiseen tai rehellisemmin yksinäisyyteen. En tiedä. Ehkä joskus muistelen näitä kymmeniä samanlaisia maanantai-päiviä tai jopa tätä tiettyä maanantaita, ja toivon palaavaani takaisin tähän hetkeen.

Kuluneen viikonlopun paras oppi oli se, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja se voi silti olla täydellistä. Kaikki on täydellistä juuri siitä syystä, ettei se ole virheetöntä. Epätäydellisyydessään tämäkin maanantai (tämänkin ihmisen elämä) voi olla aivan mahtava.