IRC-Galleria

Nojoo, eka työpäivä oli ja meni, kivaa oli, tykkäsin.
Oon vaa väsy, todella väsy, viimoset jokune kolme neljä yötä menny vähä liia vähil unil ja heräilly vähä väliä ku jännittäny ja odottanu. Kävin tänää kattoo yhtä kämppää, se oli iha kiva ja siel oli KAASULIESI!!!!!, mut vittu se oli ku joku koirankoppi, ei oikee nappais asua ehkä sellases pitempää. Pistin mailii just vähä isommasta (ja hintavammasta :( ) asunnosta, taino joku 30 neliöö enemmä ja vuokraa 120e enemmä kuussa, et kaipa sen pystyis maksaa, ja ois ainaki sitä tilaa mitä kaipaa.

Odotan, innolla.

No kai tää tästä, elkääkä kaikki plz kyselkö mite menee :D

Tulee varmaa kyl oikeesti kova ikävä tätä kaupunkia, niin paskaa ku tääl välil onki, ni tää on kuiteki se paikka mis oon kasvanu, ja tääl on paljon muistoja ja ihmisii ja paikkoi. Imatralla on rauhallista ja lepposaa elää, siltä se pinnalta näyttää, todellisuudessa täällä asuu vaan ne jotka on töissä tehtaalla, tai niin koukussa kaikkeen paskaan, ettei välitä siitä mitä tekee ja missä.

Tässä kaupungiss asuu tietyn asteinen pahuus, sitä ei voi nähdä suoraan, mutta sen tuntee.

Maanantaina sit ois se lähtö edessa ja tiistaina alkaa työt 9:00, toivotaa et lähtee hyvin käyntii hommat ja pärjään siel, vaik en oo keittiös ollu hommis aikoihin, jännittää ihan helvetin paljon ja tekis miel soittaa et en mie tuu, jään vaan kotia ja oon työtön, mut pakkoha se on lähtee, helvetti, siis oikeesti, ei tällästä tilaisuutta välttämättä saa toista.

Tuleva työpaikka oli tosi viihtysän olone, henksu vaikutti kivalta ja lepposalta, omistaja oli mukava ja lepposa ja asia jota enite ihmettelen on se et Helsinkiläises ravintolas otetaa huomioo työntekijät ja asiakkaat noin suurella antaumuksella, vois melkee sanoa et on kunnia päästä tuonne tekemään työtä ja tuottamaan ihmisille mielihyvää palveluiden kautta.

Kyl tää tästä, kuha saan kämpän ni tulkaa moikkailee, ja muuteki saa kirjotella viestei ja soitella ja olla yhteyksissä netin kautta.

Peace and out

Viime yönä koin kaks shokin omasta herätystä, en vieläkä tiedä tapahtuko ne oikeesti, vai kuvittelinko vaan.

1. Herään siihen että tuntuu ilkeen hyvältä, mitä vittua, joku helvetin värinäankka koittaa raivata tietään kohti anustani.

2. Kuuluu naurua ja helikopterin siipien huminaa, EI EI EI EI, miks meninkää Nikolle yöks!

Nojoo,

kaikki alkaa hesburgerista, sieltä lähtee käyntiin matka, joka on kyllä jo alkanut aiemmin, alkuun johti portti ja yksi olut, matka jatkui pikaruokaravintolaan, josta poikkesimme hakemaan seurueeseen vahvistusta yhden nuoren miehen verran.

Kaikki sujui rauhallisesti, kunnes petollinen verneri kaveri lyöttäytyi seuraan, iski kaikki lekalla päähän. Askeleet alkoivat hamuta lähikuppilaa kohden.

"Onko herroilla takkeja" kuului kysymys.
-Ei, ei meillä ole.
"Ette ole tervetulleita ilman takkeja."

Suuri hämmennys valtaa mielen, mitä tapahtuu, onko tämä totta?

Palaamme alkuun, seikkailuiden ja oluen lähteelle. Takit, niitä kaipaamme, takit ylle, takaisin vaeltamaan!

-Uusi yritys!
"Haa löysitte takit, tervetuloa!"

Matka, jatkuu, jatkuu, jatkuu... Oooo rastoja, raitapaitaa, missä olen, mitä tapahtuu, uneksinko, uskallanko. Pitkä pohdinta, potku persauksille usealta taholta, uskallan, nyt sen teen, haen karpalolonkeroa ja menene jututtamaan tuota ilmestystä, uskallan, nyt on sen aika. Jännitys katoaa, hyvä olo valtaa mielen ja ruumiin, tein sen, vihdoinkin, tätä olen odottanut!

Ilta sujuu omissa mietteissä ja tanssiessa, saan viestin R**st*s "vittu siulla on läski perse", mitä tuohon vastaa, ellei " :D ".

Mieli alkaa haparoida, oliko se harhaa, en voi tietää, kaikki on huteraa, kai se tapahtui, saan viestin, "Missä oot, mikä meininki?", mieli lämpeää, se tapahtui siis oikeasti, kiitos, olen .. iloinen? onnellinen? sekaisin?

Kyllä, olen.

Kiva päivä, kivat kaverit, kivat muistot, kiva *****!

Miten paljon voi merkitä katse?

Miten paljon voi merkitä sana?

Miten paljon voi vaikuttaa jokin muille täysin käsittämätön ja olematon asia, jonkun toisen ajatuksiin ja elämään?

En oikein tiedä mitä mietin
en tiedä mietinkö edes
tai kenen kannalta mietin
ajattelenko vain itseäni
vai ajattelenko oikeasti muitakin.

Toivottavasti en vain itseäni
toivottavasti mahdollisimman montaa muutakin
en tahtoisi olla paha
enkä ilkeä
tahtoisin jakaa hymyä ja iloa,
usein vain huomaa
jakavansa vain tuskaa ja surua.

Kuitenkin juuri nyt tuntuu iloiselta
ei surulliselta tai tuskaiselta
ei
ei laisinkaan
vaan täysin antaumuksella vain iloa
ehkä se johtuu kellonajasta
ehkä jostain kierosta aivojen muovaamasta ajatuksesta
tai ehkä vain tykkään elämästä
kaikkineen hyvine ja huonoine puolineen,
ehkä vain olen enemmän onnellinen (:

:

---

D

R*** : onks siul mitää mitä vois laittaa suuhu?
T*** : hmm, *hideous laughter* MUNA!
***U : MUNA MAISTUIS!!
***I : hmm, OOKOO!!

10 minutes later:

R*** : onks siul mitää muuta ku munaa?

:

---

D

23:18 <@psycoma> mietin et miks vitus korvaa kutittaa
23:18 <@psycoma> aloin raapii ni säikähin ku korvas joku kova eläin :D
23:18 <@psycoma> sit otan sen paperin välis pois korvasta
23:18 <@psycoma> ja
23:18 <@psycoma> SIEL OLI TUPAKKA :D

:

---

D

Unet on kummallisia.
Sanotaan että ne kertoo toiveista.
Että ne kertoo ajatuksista.
Että niissä käydään läpi edellisen päivän tapahtumat.

Mutta mitenkäs unet, jotka ovat täysin pois tästä maailmasta.
Tapahtuma paikka on tuttu, läheinen silta.
Tapahtuma paikka onkin outo, sama silta on käsittämättömän pitkä unessani.
Sillalla on kaksi hevosta ja molempaa taluttaa joku.
Ensimmäinen hevonen ei suostu liikkumaan, sen taluttaja hyppii tasa jalkaa ja huutaa.
Hevonen suostuu lähtemään liikkeelle.
Toinen hevonen jumittaa, koska pyörätien lakaisukone tulee sitä päin.
Konetta ohjaava mies hymyilee hevoselle ja hevonen uskaltaa liikkua.

Seison toisella puolen siltaa ja tervehdin ensimmäistä taluttajaa.
Hän huomaa minut ja astelee sillan poikki luokseni.
Huomaan istuvani alasti säkkituolissa.
Ympärilläni on hevosen ja sitä taluttavan henkilön lisäksi kolme miestä.
Miehet laittavat minulle purukumi tatuoinnin ja kysyvät onko se mielestäni hieno.
Pidän siitä.
Kaikki nauravat.
Hevosen taluttaja hymyilee.
Hän tulee lähemmäs.
Istuu viereeni.
Ottaa minua kiinni kädestä.
Painaa huulet omilleni.
Tunnen ujoutta ja jännitystä liikehdinnässä, sekä tunnen suurta häpeää huomatessani olevani edelleen alasti.
Joku miehistä vie säkkituolin altamme.
Emme reagoi asiaan mitenkään vaan jatkamme kunnes herään kaverin siskon soittoon, puhelimesta iloinen ja pirteä tyttö sanoo olevan aika alkaa valmistautua kouluun.

pätkä Toolin kappaleesta eulogy:

Will you? Will you now?
Would you die for me?
Don't you fuckin lie.

Don't you step out of line.
Don't you fuckin lie.

You've claimed all this time that you would die for me.
Why then are you so surprised to hear your own eulogy?

You had alot to say.
You had alot of nothing to say.

Tarpeeksi aikaa,
aikaa sekoittaa päätä,
aikaa olla nukkumatta,
aikaa itselle.

Alkaa vaikuttamaan.
Ensin tuntuu päässä,
alkaa tulla outoja ajatuksia,
sen jälkeen alkaa keho väsyä,
kohta molemmat tuntuvat yhtäaikaa.

Seuraavaksi molemmat häviävät,
kunhan vain piinaa kehoa tarpeeksi,
ja antaa mielelle tarpeeksi ärsykkeitä,
polttaa, juo ja juoksee.

Viikon päästä huomaat,
aivot eivät kulje,
jalat eivät kuljeta,
et ajattele, et toimi.

Olet,
olet sitä mitä todella sisältä olet,
musiikki on edelleen kaunista,
nyt se vain tuntuu korvien lisäksi joka puolella kehoa,
silmät sulkiessasi näet heti kauniita ja pelottavia asioita,
et tahdo sulkea silmiäsi,
mutta väsymys painaa silmäsi väkisin kiinni,
kiitäs korkeampia tahoja noista pieniistä kauniista näyistä painajaisten keskellä
vaikka oletkin selvinpäin,
et uskoisi olevasi selvinpäin,
mikäli joku sen sinulle kertoisi.
Uskot sen vain siitä syystä että tiedät sen olevan totta.

Jotenkin on vaan helpompaa.
Lähteä, mennä, olla.
Kuin.
Jäädä, pysyä tai säilyä.
On helmpompaa muuttua vähän.
Kuin pysyä samassa.

On kivaa.
Ajella autolla.
Jos!
Mukana on ystävä.
Hyvä ystävä.

Jutella asioista.
On tapa.
Hoitaa asioita.

Nauttia elämästä.
On tapa.
Elää elämää.

Tahtoisin sanoa nyt kahdelle ihmiselle asioita.
Asioita, joita kumpikaan heistä ei ihmettelisi.
Asioita, jotka molemmat ymmärtäivisät.
Asioita, jotka painavat mieltä.
Asioita, jotka vievät ajatukset.
Asioita, joita päässä kulkee kokoajan.
En sano.
En tahdo että joku kuulee mikä voi haavoittaa.

Pelkään?
Kyllä.
Mitä?
En tiedä.
(tiedän, en vain tahdo kertoa, en tahdo että joku saa tietää mikä voi haavoittaa.)