On niin paljon asioita...
Niin monia ajatuksia, tunteita.
Niin useita sanoja, haluja.
Niin paljon kipua, ikävää.
Niin helvetisti tuskaa, haikeutta.
Niin paljon kerrottavaa, ja kuitenkin...
Niin perkeleen vähän rohkeutta.
Niin vähän uskallusta.
Sen sijaan että kohtaisin sinut
Puhuisin
Avaisin sisimpäni
Yrittäisin
Tekisin kaikkeni
Sen sijaan kierrän sinut kaukaa, peloissani
Käännän pääni katseesi tieltä, häpeissäni
Suljen korvani ääneltäsi, hädissäni
Työnnän sinut mielestäni, tyhmyyksissäni
Sen sijaan
Sen sijaan että antaisin vielä kerran kaikkeni
Minä annan vain sydämeni kuolla, hitaasti
Sisimpäni riekaleina, uskaltamatta antaa haavojeni parantua
Pitäen ne auki öitä varten
Sillä öisin löydän rohkeuden
Yön yksinäisyydessä kerron kaiken
Ja pimeässä olet vielä hetken minun
Sen hetken olen ehjä
Yhtä
Se hetki
Kai korvaa pitkät päivät
Viikot, kuukaudet, nämä vuodet.
Se kai riittäköön minulle
Että olet edes yön pimeimmässä hetkessä vielä minun
Olet luonani kun sinua kipeiten kaipaan
Se riittää siihen saakka
Kunnes mieleni viimein päästää sinut otteestaan
Kunnes sydämeni vihdoin pysähtyy.
