IRC-Galleria

Käytiin siis Caran kanssa luonnetestissä. Kovasti tuomarit ja muut kehu, oli kuulemma parhaita näkemiään collieita. :) Ilmeisesti ulkonäkökin miellytti, kun toinen miehistä kysyi: "Montako sertiä Caralla on?". :D

Vaan ne tulokset:

Toimintakyky: +2
Terävyys: +3
Puolustushalu: +2
Taisteluhalu:+2
Hermorakenne: +1
Temperamentti: +3
Kovuus: +1
Luoksepäästävyys: +3
Laukauspelottomuus: + Laukausvarma

Kokonaispisteet: +188
Tuomarit: Bengt Söderholm ja Jorma Piiroinen

Jiihaa! \o/

Agilityakin päästiin taas treenaamaan, torstaina oli ekat treenit! \o/
Ja kerta kiellon päälle: \o/

Joko tuosta edellisestä kommentista on yli kuukausi! o_O
Onhan sitä peräti päässyt hieman laihtumaan. Mikäs siinä.
Nyt tosin helposti tulee massaa takaisin, kun ei pysty kun-
nolla liikkumaan. Mutta tulkoon. En minä siitä ressiä jaksa
vetää.

Koiran keskikorvan tulehdus otti ja uusi. Meni sitten lääkä-
rikäyntiin ja lääkkeisiin lähes 240€. Onneksi on vakuutus!

Emäntäkin päätyi sairaslomalle selän lihasten tulehduttua.
Ensin 5pvää saikulla, yks ilta töissä ja taas 5pvää saikkua.
Lihasrelaksantti ja tulehduskipulääke kuuluu nyt jokapäi-
väiseen ruokavalioon. Vaikka eipä niistä kyllä paljoa apua
tunnu olevan... Vaan jospa tämä vielä tästä. Tänään kävin
röntgenissä ja laboratoriotesteissä. Olihan se kieltämättä
jo aika alkaa tutkia mikä tässä rangassa mättää...

Vaan Hacullapa on uus tietokone! My Precious... 8)

Se oli se vaaka sitten kaivettava esiin pahvilaatikosta.
Ensimmäisen työkuukauden aikana sitä kovan tahdin
vuoksi laihtui. Housut vain putosi päältä. Sittemmin ne
ovat alkaneet kiristää aina vain enemmän. Kai se on
totuus kohdattava: minulle on hyvää vauhtia alkanut
kasvaa elintasovyötärö!

Karvinen ilmaisi painon kanssa painimisen syvimmän
olemuksen hyvin: kilot tekee aina encoret. Ja toden-
näköisesti niin tulee taas joskus käymään, mutta on
tälle suunnalle kuitenkin tehtävä jotain.

Jeejee, pääsee taas laskemaan pisteitä! :P

Mennyt viikonloppu yllätti minut.
Todisti minulle paljon.
Valoi minuun uskoa.

Minä yllätin itseni.
Ylitin itseni.

Nyt näen, kuinka olen oikeasti kasvanut.
Viime vuosi on tehnyt minusta vahvemman.
Saanut piilevän voiman kumpuamaan esiin kuoreni alta.
Olen uskaltanut. Olen onnistunut. Olen menestynyt.

Lähdin taisteluun ja luulin jo uppoavani.
Sen sijaan tapahtui jotain ihan muuta.
Voitin.

Nyt näen, että uskallan olla minä.
Ilman painetta, ilman pelkoa.
Olen ja se riittää minulle.
Rauha.

Mitä minussa vielä piileekään?

On kylmiä hetkiä, on synkkiä hetkiä.
On epävarmuutta ja pettymystä, jopa vihaa.
Menen vielä taaksepäin. Menen monta kertaa.
Yritän kävellä juoksuhiekassa vastatuuleen.
Mutta se ei niele. Se ei tuhoa minua.

Minä rikon kerroksen kuorestani. Yhden kerrallaan.
Minä murrun, jotta taas uusi verso pääsee vapauteen.
Kurkottamaan ylöspäin, kasvot kohti aurinkoa.
Minä uskon. Odotan. Näen.

Rakastan. Viimeinkin!

Tuli tuossa lihapullataikinaan sipulia leikatessani mieleen,
että ehkä siinei vielä ookaan lihaa tarpeeks.

Leikkasin sit about neljänneksen peukalonkärjestä pois. :L

Tein sitten pihvejä, koska tuppo sormessa pullien pyörittely oli liian vaikeeta.
Ja joo, ei se sormenpala sinne taikinan sekaan mennyt.

Vaan kyllähän niistä pihveistä kaikesta huolimatta meheviä ja herkullisia tuli! =P~~

Mullon nälkä, mua väsyttää.
En jaksais nousta ylös, enkä lähtee iltavuoroon.
Mut pakko pakko pakko, vaikkei taho.

Toissailtana oli firman pikkujoulut ja eilen 11h töitä...

Ei ihan ole nainen kaikissa sielun ja ruumiin voimissa. :P

Mutta hei, sain ylennyksen! \o/

No jo nyt palaa rahaa tällä viikolla! :O
Ensin hain tiistaina Ikeasta huonekaluja.
Keskiviikkona shoppasin kenkätelineen ja muutaman vaatekappaleen.
Tänään pitäis löytää vielä kengät, mielellään joko nilkkurit tai saappaat.
Lauantaina ajattelin hemmotella itseeni kampaajalla ja meikkaajalla.
Ja sit onkin pikkujoulut. Härregyyd...


(Ja köyhä loppukuu... :D)

Joo-o, joku todellakin oli väsyny illalla!

Heräsin tässä valot päällä, silmälasit päässä,
puhelin mahan päällä, läppäri auki ja kissa rinnuksilla.

Ois sitä kyllä uni maistunu pidempäänkin,
mutta pakko nousta töihin.

Että huomenta vain!

Kävin tänään (tai siis eilen :P) ostamassa Poets of the Fallin levyn.
Se kun on sellaista musiikkia, että viitsii viimein maksaakin.

No ei siinä mitään. Työvuoron alkupuoliskon hoilailin levyn tahdissa.
Myöhemmin vuoron aikana tuli bändin solisti ostamaan meiltä ruokaa! :DD

Itse en ensin edes tajunnut asiaa, vaikkakin tutun näköinen mies oli.
Työkaveri vain kysyi tilaukset otettuani, että eikös tuo ollut juuri se.
Pitihän sitä sitten änkeä asiakasta vaivaamaan asialla tämän odottaessa annostaan.
Oli mukava heittää läppää ja sain siinä signeerauksenkin uuteen, lailliseen ;) levyyni.

Siinä on poppoo, jonka kanssa voisi olla kiva tehdä musiikkia.
Vaan eivätpä he mahtaisi tällaista nuudelineitiä tosissaan ottaa.
Tämän päivän lookkikin kun oli niin varsin hemaiseva... NOT! :D

Muistui vain taas mieleen, että pitäisi tehdä uudet musiikkisivut...
Saa nähdä jaksaisiko tuota joskus.

Tämä on ensimmäinen päiväkirjamerkintäni. Piste.