IRC-Galleria

Kaiva, kaiva, tunnelia kaiva!
Kun on valmis uutta heti kaiva!
Kaiva, kaiva, tunnelia kaiva!
Mitä nyt!?
.....
Harhautamme näin hyeenan, hei!

Juvan tokmannilla pätkikset on 25 senttiä, ja tänään ku käytiin Sarin kans tokmannilla, nii aattelin sit ostaa sellasen. Siin oli sit tarjous, et neljä eurolla, oli ihan et jes! kahmin siitä sit neljä niitä, ja vähän ajan päästä älysin, et eihän se mikää tarjous oo, pelkkää huijausta! :D Melkei menin jo ostamaan ne... :D mut en onneks ehtiny

Mä oon muutaman "enneunen" jo nähny, ja oon muistanu kyseiset unet suht tarkaan. Viime yönä näin sit unta, et minä, Sari, Emma ja Epe oltii menossa jolleki mökille yöks ja piti ostaa ruokaa. Tytöt jäi sit siihen lähiässään, ja mä lähin kotii vaihtaa vaatteita.
Ku tulin takas, nii siin kaupan sivulla oli sellanen pienen pieni lampi, mikä oli kuitneki suht syvä, ja siin oli hiekkaranta. Mä menin sit sinne kauppaan, ja meidän pitiki ostaa ruokaa Sarin siskon häihin. Se sisko heilutteli ranskalaispussia, ja kysy et otettaisko näitä. Sit siel kaupassa oli hirvee savu ja palaneen haju, ja se myyjä huuteli vaa, et mite se savu aiotaan saada pois sieltä.
Mä sit lähin sieltä kaupasta, ja mun pitiki saattaa joku nuorehko mies sen omiin häihin. Mä lähin saattamaan sitä, ja sille tuli matkalla kuuma, nii se riisu sen puvun pois, ja jätti vaan sen paidan päälle. Jostain systä sillä oli shortsit siel alla, ja sit se vaa lähti juoksemaan, ja mun piti kantaa se puku.
Ku kerkesin mutkasta, mä en enää nähny sitä, mut Silly oli siinä, ja sano, et mulla on jo kiire jos meinasin keretä sen häihin! Mä sit lähin sinne, ja perillä mä huomarin, et Mariki oli siellä. Sit ku meinattii istua, nii Sillyn isä sano, et meidät pitää erottaa ettei aleta riehumaan. Me sit istutti eri päissä pöytää, ja kaikki ruoka oli just sillä puolella missä mä en ollu. Ei se mitää, tarjolla oliki vaan pelkkiä ranskalaisia..... Nii, ja sit sil toisella puolella oli viel semmonen nainen, mikä vaa nauro koko ajan, oli vissii jotenki sekasin, mut se oli kunniavieras siellä. Kunniavieras, joka omi kaikki ranskalaiset.

Tämän viestin on laittanut liikkeelle Laura Saarela joka toivoisi
että jokainen eläimistä välittävä ihminen (tai joku muu eliö)
laittaisi tämän viestin eteenpäin ystävilleen, kavereilleen vaikka
vihamiehilleen! mutta älä ole lukematta tätä viestiä! sillä tämä on
hyvä tietää.

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset
koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien
sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös
päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota.

Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet.
Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin
sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon
paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni
toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä.

Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on
paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja
toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin,
voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten
katselevan minua. Pidän erityisesti 'pienistä ihmisistä', lapsista.
He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat
leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus
ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin
meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta
toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla 'Ne on niin söpöjä!
Tahdon tuollaisen!', mutta koskaan emme pääse kenenkään
mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä.
Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän
hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että
hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että
pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa
(ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois
häkistä ja heitettiin roskikseen.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella,
todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle
ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin
paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi
pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi).

Rakastan nuolla uusia ihmisiäni!
Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja
rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän,
antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan
miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän
leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään kävin eläinlääkärillä.
Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta
paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan
OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia
sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan
onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni...
Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain 'epämääräisistä kasvattajista'
ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En
ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee
nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja
minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta
vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja
riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu
ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan
pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän
parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se
on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin
surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: 'nyt on varmaankin
aika'.

Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset
ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan
vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni.


Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin
koskee. Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta.
Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia,
enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja
rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi
pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet.
Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa
kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin
pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään
turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun
nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin
pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista
helpotusta kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja
kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston
etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan
ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään.

Oloni muuttuu nyt
unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä
paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan
rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla
tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä
kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän
kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. 'Nähkääs', sanoi
eläinlääkäri: eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon
kasvattajilta'. Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan
monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

Tätä
tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää
moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan
eikä rodun parantamisen vuoksi

Hih.

Teki mieli... :D

Yleensä aina siellä, missä kaikki muutkin. Yksin jäädessään tulee epävarmaksi ja joutuu paniikkiin, eikä tiedä mitä tehdä. Eivätkä yleensä tiedä, miten käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa, edes laumana. Kulkee yleensä suuren joukon, lauman, mukana, eivätkä koskaan tiedä mihin ovat menossa. Viihtyy myös pareittain. Saattavat laumoittua keskelle kulkuväylää. Oleskelevat mielellään koloissa. Voivat olla myös kovaäänisiä. Tartuttavat helposti tapansa toisille. Ovat erittäin persoja makealle, ja miksei myös suolaisille herkuille. Eivät osaa puhua selvästi eivätkä myöskään kirjoittaa. Huonot ruokatavat. Pitävät toistensa puolia. Mottona "laumatoveria ei jätetä!"

Eh, hieman myöhässä aina nää mun merkinnät, mut ei se haittaa :D eile vietettii taas sarin ja epen kaa ylimäärästä aikaa koululla, ja vieläpä ihan vapaaehtosesti! Eka mä kulutin vapaatuntiani pukemalla marin brätsejä (tiedän, miten se kirjotetaan, mut en jaksa kirjottaa sitä tähän oikein... :D) vessapaperiin, teippiä apuna käyttäen. En mä jaksanu niitä valmiiks pukee, epe tuli auttamaan, ja puki oidipuksen :D ja ku vielä sari pelmahti paikalle, nii saatiin lavasteetki kasaan... :D muutaman pieleen menneen kohtauksen jälkeen saatiin aikaseks onnistunu pätkä, mut kuvattiin sit vielä toisen kerran kokonaan se pätkä :D
Tulihan siinä nauraessa kunnolla kuumaki (mikä siis tarkoitti paidan poistoa :D) ja muutama läheltä piti-tilanne tukehtumisen kanssa :'D mut kivaa oli, ja nii oli muillaki seuraavana päivänä.... :'D

Jenna: Mä haluun kebabin! Tulisena ja ranskalaisilla!
Sini: Justhan sä söit.
Jenna: Enkä syöny, se oli kouluruokaa!!

1:cheeseorwithout?
2:Fanta
1:Fantii??
2:Fanta.

Että tällee joskus muinoin Venäjällä mäkkärissä... :'D