IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

Gothic 2Keskiviikko 01.12.2010 09:33

Peli: Gothic 2.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Ei hirmuiset.

Testikone: Toimii.

Peli jonka pelaaminen venyi ja paukkui. En todellakaan edes muista koska aloitin tämän pelaamisen, luultavasta silloin kun poikani oli vielä vauvaikäinen, ja siitähän alkaa olemaan kolmisen vuotta.

Pelasin Gothic kolmosen jota pidin siihen mennessä parhaana hiekkalaatikkoroolipelinä lukuisista bugeista ja päivitysrumbailuista huolimatta. G3 oli parempi kuin muut saman peliformaatin aikalaiset kuten Oblivion ja Two worlds. Tästä innostuneena hankin sitten tämän kakkososan ja yritin vuosi toisensa jälkeen innostua pelistä ja monien itselleen tehtyjen lupausten "nyt minä pelaan tämän läpi" jälkeen päätin tänä aamuna luopua hankkeesta ja poistin sen kovalevyltä.

On paljon mahdollista että jos olisin tämän pelaillu ennen G3, peli olisi maistunut aivan toisella tavalla. Toki tämäkään teos ei ole kokonaan susi, päinvastoin. Voisin jopa väittää että oman aikansa yksi parhaimmista roolipeleistä. Vanhoissa ropeissa oli myös kunnon haastetta eikä sokean opaskoira vierellä meininkiä kuten nykyään kun yritetään kaikessa miellyttää ostovoimaista suurta massaa. Tänä päivänä minulla vain ei ole enää aikaa kovin perehtyä monimutkaiseen ja haastavaan peliin, liekö se yksi syy pelin hyllyttämisessä ikuisuuksien mappiin. On vaikea kaivaa kymmenettä kertaa saman örkin suolia kun pikkutyyppi kinuaa isiä leikkimään, vaimo pyytää imuroimaan ja kissa maukuu ruokaa. Sitten vielä pitää työhön uhrata hyvää peliaikaa 8 tuntia + 1 tunti matkoihin. Joten suurten massojen helpot pelit ovat tänä päivänä kiinnostavampia tapauksia.

No itse aiheeseen eli G2:seen. Grafiikat olivat jo eilisen päivän tavaraa, mutta siitä huolimatta vanhaksi peliksi tässä tapauksessa oli suoraan sanottuna hämmästyttävän laaja maailma jonka tutkimiseen menee monta kymmentä tuntia. Pidän hiekkalaatikkopeleissä juuri tutkimisesta, joten koin suurtä ärtymystä niissä kohdissa joissa en päässyt jonkun mörön takia etenemään vaikka hankin uuden miekan ja muutaman kykypisteen sen käyttämiseen. Peli muutenkin potkii vastaan aika pahoin ja alussa jokainen rotta ja sääskikin tuntui pieksävän tyypin menen tullen. Eli niille jotka hakevat haastetta, tässä pelissä sitä nimenomaan on.

Maailma itsessään on toimiva vaihtelevinen vuorokaudenaikoineen ja säätiloineen. Ihmiset höpisevät joutavia kaupungeissa ja noudattavat jossakin määrin vuorokausirutiineita. Eläytymisen lluusion rikkoo vain ja ainoastaan sankarin kankea liikuttelu ja tehtävien sekavuus, asiaa ei auttanut sekänä että kartalle ei ilmesty minkäänlaisia opasteita seuraavan tehtävän suorituspaikkaan. Kaikki on tehtävä kokeilun ja erehdyksen kautta.

Äänet ovat kautta linjan aika hyviä ja kaikki keskustelut myös kuuluvat puheena tekstin lisäksi. Juoni on perus fantasiamaailmahuttua mutta toimii, kun se laitetaan toimimaan kuten saksan poijaat ovat tehneet. Hahmonkehitys on piristävän erillainen kun jokainen taito on ostettavissa joltakin opettajalta kokemuspisteitä vastaan. Taistelu sen sijaan on kankeaa ja jotenkin hiomattoman oloista, sikäli ikävää että sitä on pelin aikana paljon. Jos taisteleminen olisi pieni sivuseikka kankeutta ei pitäisi niin suurena juttuna, mutta nyt se on suoraan sanottuna turhauttavaa.

Ei mikään huono PC-roolipeli mutta kaatuu pieniin puutteisiin.

Hyvää:
Toimiva maailma.
Hämmästyttävän laaja vanhus.
Ääneen lausutut keskustelut.
Vuorokaudenaikojen vaihtelu.
Haasteellisuus oikeissa paikoissa.

Huonoa:
Haasteellisuus väärissä paikoissa.
Kankea taistelu ja rautakankiselkäranka.
Se jokin joka sytyttää kiinnostuksen kipinän jäi uupumaan.

Yleisarvosana: kaikkesta huolimatta 8 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.