IRC-Galleria

Lisää viisautta työn alla olevan Upadesamrita-nimisen henkisen elämän opaskirjan parista. Tällä kertaa vuorossa itsehillintä syömisen suhteen, käsittelyssä jihva-vega eli kielen halut ja udara-vega eli vatsan vaatimukset.


—o)O(o—


Kielen vietti, hallitsematon makuaistimme, on lukemattomien ongelmien juuri. Ruoan karkein osa muuttuu ulosteeksi, sen keskimmäinen osa kehomme rakennusaineksi, ja sen hienojakoisin osa mieleksemme. Syö hyvyyden laadun täyttämää terveellistä ravintoa kuten hedelmiä, vihanneksia, viljaa ja maitotuotteita. Pyhitä ruokasi antaumuksella jumalalle ennen syömistä, tuo siihen läsnäolevaksi ikuinen hengen luonne. Näin syöden mielellesi mahdollisuuden puhtauteen ja levollisuuteen.

Vältä ruokia jotka ovat liian raskaita tai liian mausteisia. Ne agitoivat mieltäsi, tekevät siitä levottoman ja toiveiden täyttämän. Vältä ruokia jotka ovat pilaantuneita, vanhentuneita, epäpuhtaita tai epämiellyttäviä. Ne tylsistävät mieltäsi, tekevät siitä kyvyttömän. Vältä erityisesti lihaa, kalaa, kananmunia, sipulia ja valkosipulia — nämä ainekset ovat meditaatiosi vastaisia. Vältä myös päihteitä ja muita hermostoa stimuloivia aineita, anna mielesi levätä luonnollisessa rauhassaan.

Ruoan valmistajan tietoisuus heijastuu ruokaan. Suosi siksi itse valmistamaasi ja hengessä ylevöityneiden tarjoamaa ruokaa, vältä materialistin valmistamaa, sillä ruoan myötä syöt heidän hyveensä ja paheensa. Oikein syömällä puhdistat olemuksesi kauttaaltaan ja luot itsellesi hyvän valmiuden menestyksekkääseen henkiseen harjoitukseen.

Vatsan vietti johtaa ylensyömiseen joka tuo mukanaan sairauksia, väsymystä ja mielen tylsyyttä. Joogi täyttää kaksi neljännestä vatsastaan ruoalla, yhden neljänneksen vedellä, ja yhden jättää tyhjäksi ilmalle. Hallitusti syövän ruoka sulaa jättämättä jälkeensä kehoa myrkyttäviä kuona-aineita. Hänen puhdas elimistönsä hyödyntää huolella vähäisessäkin ruoassa olevat ravinteet. Syö säännöllisin väliajoin ja itsellesi sopivassa määrin. Vältä impulsiivista syömistä. Anna älykkyytesi päättää ruoan sopiva määrä ja laatu, arvostelukyvyltään kovin vajavaisia ovat kielesi ja vatsasi.


—o)O(o—

Kirjoitan kommentaaria Upadesamrita-nimiseen lyhyeen sanskritinkieliseen henkisen elämän opaskirjaan. Kahdessa ensimmäisessä tämän teoksen 11:ta ohjeen säkeestä puhutaan joutavasta puheesta. Alla kaksi katkelmaa tulevasta tekstistä.


—o)O(o—


Puheen vietti, taipumus puhua joutavista aiheista, varastaa ajatustemme keskipisteen, upottaa tietoisuutemme ulkoisen maailman asioihin. Joutava puhe sitoo meidät lukemattomiin joutaviin asioihin ja tilanteisiin jotka haaskaavat kallisarvoista elämäämme. Puhu siksi ainoastaan olennaisista asioista, käsittele ne kauniisti, selkeästi ja tiiviisti. Hoida maailmalliset velvoitteesi ripeästi. Älä jää niitä pitkälti ruotimaan, älä niistä alati keskustele. Tarpeettoman puheen myötä kulutat suunnattomat määrät energiaa, jonka voisit kohdistaa henkiseen harjoitukseesi.

...

Prajalpa, joutava puhe ja juoruaminen, saastuttaa mielemme tuhoten sen perustavaa laatua olevan tyyneyden joka luo pohjan meditaatiollemme. Muista juoruaminen, heidän puutteidensa ja virheidensä ruotiminen, on erityisen haitallista henkiselle elämälle. Oman mielemme ja elämämme parissa on meillä työstettävää riittämiin, aiheetonta lisätyötä itsellesi tuot jos sitä täytät omaan elämääsi vaikuttamattomilla asioilla, tuntemattomien ja puolituttujen iloilla, suruilla ja skandaaleilla. Joutava puhe kaikuu kaikkialla ihmisyhteiskunnassa sen kulkua ohjaten, tulvii televisiosta, painetusta sanasta ja kanssaeläjiemme suista tietoisuutemme täyttäen. Sano ei sanasaasteelle.


—o)O(o—

Ote Swami Sivanandan teoksesta Valo, voima ja viisaus. (Light, Power and Wisdom: http://www.dlshq.org/download/download.htm#lightpower)


—o)O(o—


Kaikkia luonnon ilmiöitä hallitsee eräs tärkeä laki, syyn ja seurauksen laki, Karman laki. Tämä nimenomainen laki ylläpitää maailmankaikkeuden sisäistä harmoniaa ja loogista järjestystä. Ei tämän mahtavan lain toiminnan parista voi mikään ilmiö paeta.

Syy on sidottu seuraukseen, ja seuraus on syyssä läsnä. Seuraus on syyn kaltainen. Maailma kulkee tämän perustavanlaatuisen, ensisijaisen lain mukaan. Tämä laki on taipumaton ja muuttumaton.

Mikä tahansa teko tulee väistämättä heijastumaan itseesi samalla voimalla ja vaikutuksella. Jos teet hyvää toiselle, tosiasiassa autat itseäsi. Sillä ei ole mitään muuta kuin Itse. ”Atmaivedam Sarvam” on Srutien ja Upanisadien empaattinen julistus. Tämä hyveellinen teko tulee heijastumaan itseesi samalla voimalla ja vaikutuksella. Se tulee sinulle riemua ja iloa tuomaan.


—o)O(o—

Palaamme taas pienen tauon jälkeen Chandogyan pariin, vuorossa kappaleet 20-22. Mietteet tuttuun tapaan hakasulkeissa.


—o)O(o—


20.

Jolloin hän on henkisen opettajan luona, silloin hän uskoo. Joka ei henkistä opettajaa kuuntele, hän ei usko. Ainoastaan kuuleva uskoo. Joka tapauksessa, tämä opettajan kuuleminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei totuuden kokeneelta kuule, kuinka hän voisi totuuden mahdollisuuteen uskoa? Siksi varmastikin on etsittävä seuraa näiden ymmärryksen täyttämien viisaiden.]


21.

"Jolloin suorittaa pyhät velvollisuutensa, silloin tosiasiassa opettajan luona opiskelee. Joka ei toteuta velvollisuuksiaan, hän ei tosiasiassa opettajan luona kuuntele. Ainoastaan velvollisuutensa toteuttava opettajan luona kuuntelee. Joka tapauksessa, tämä velvollisuuksien toteuttaminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei velvollisuuksiaan toteuta, ei hän vilpittömästi opettajansa luona kuuntele. Sanotaanhan, "Kuule ymmärtääksesi totuuden näkijöiltä, tervehdi kunnioittaen, kysele ja palvele."]


22.

"Jolloin hän löytää autuutta, silloin hän toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka ei saavuta autuutta, hän ei toteuta velvollisuuksiaan. Ainoastaan autuutta löytävä toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka tapauksessa, tämä autuus tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä autuus syntyy ikuisen itsen elpyessä, tähän kaikki velvollisuudet tähtäävät. Jollei velvollisuus tuo tekijäänsä kohti autuutta, ei velvollisuutta tosiasiassa toteuteta.]


—o)O(o—

Kirje taivaan ääriin

Vuosien varrella henkistä elämääni etsiessäni, monta ovea avatessani ja monta valintaa tehdessäni, kulkemastani pyhästä tiestä on tullut minulle kaikki kaikessa, siinä määrin että ajan käyttäminen siihen liittymättömään tuntuu luonnottomalta, itselleni vieraalta. Huomaan kulkeneeni pitkälle, kauas pois ihmiskunnan iloista ja suruista, tavallisesta arvomaailmasta ja elämästä, ja sitä myöten kokolailla erakoitunut omaan olkimajaani.

Paljon kaunista ja ihmeellistä olen sisääni haalinut. Siitä huolimatta, tai kenties juuri sen tähden, olen silti monella tapaa tämän maailman asukki, inhimillinen ihmissielu, kanssakäymistä ja rakkauden vuorovaihtoa kaipaava. Mutta täällä etäisessä, omassa maailmassani kuljen kokolailla yksin; kanssani samaa ilmaa hengittävät, kanssani samoista asioista iloitsevat ovat niin kovin harvassa. Ei liioin sydämeni anna sijaa paluulle entiseen, paluulle tilapäisten ilmiöiden pariin joille ihmiset mielenkiintonsa omistavat, ei — sieluani en sosiaalisuuden alttarilla uhraa.

Eilen työstämäni teksti Caitanya-puusta ja pyhän rakkauden hedelmistä oli varsin koskettavaa tutkittavaa; vaikeaa on sanoin kuvata tuntemuksiani sen syvyyksiin sukeltaessani, sen ambrosiaa maistaessani, sen merkityksiä pohtiessani. Sydäntäni tutkiskellessani ymmärrän nyt, että syvällä sisimmässäni minua varmastikin kosketti juuri ajatus tästä pyhän rakkauden täyttämästä maailmasta, jossa jokainen olisimme henkisen viisauden ja hyvän tahdon täyttämiä, pyyteettömän rakkauden hullaannuttamia.

Tämä visio ajasta, jolloin maistaisi koko ihmiskunta tätä ikuisuuden eliksiiriä, ylittäisi materian murheet, eläisi ikuisessa rauhassa ja hengen valossa. Maailmasta, jossa emme olisi erakoita kauas kuljettuamme, vaan olisimme kulkeneet tätä pyhää tietä yhdessä, kohtaisimme toisemme jumalaisen täydellisyyden kauniissa maailmassa syntymän ja kuoleman tuolla puolen.

Pitkä on matka tästä haaveisiini. Lienee kaukaista utopiaa, mutta ei tämä kaunis ajatus mieltäni jätä, sitä pitää alati suuren loitsun tavoin vallassaan. Anna kätesi, kuljetaan yhdessä tätä tietä monin jalokivin koristettua, halki lehtojen ja puutarhojen, halki rämemaiden ja syvien soiden. Jaetaan keskenämme matkan varrelta keräämämme rakkauden ja pyhän valon hedelmät, ihmeellisellä matkallamme tästä ikuisuuteen.

Rakkaudella
Madhavananda

• Radhan nimen meditaatio •
Rādhā on pyhän rakkauden jumalatar, suunnattoman rakkauden tyyssija, shaktin eli jumalaisen energian juurihahmo. Rādhān nimen meditaatio suo osaksemme hengen aarteet lukemattomat aina säkenöivään, täydelliseen pyhään rakkauteen saakka. Tässä esittelemme vaivattoman ja kiehtovan meditaatiotekniikan.
http://www.klimtemppeli.com/artikkelit_fi.html#Radhan_nimen_meditaatio


—o)O(o—


Rādhān nimi koostuu kahdesta tavusta, Rā ja Dhā. (Pitkät vokaalit: Raa, Dhaa.) Hengitä syvään ja rauhallisesti sieraintesi kautta. Sisään hengittäessäsi anna tavun Rā virrata sisääsi, anna sen kohota aina sahasraraasi, kruunuchakraasi asti, ja anāhatan, sydänchakrasi kautta kaikuen laskeutua koko olemuksesi. Ulos hengittäessäsi anna tavun Dhā kohota mūlādharasta, juurichakrasta, maṇipūran eli solar plexuksen kautta sieraimiisi ja ulos, anna hengityksesi yhtyä taas kosmisen prāṇan, maailmankaikkeuden kaiken täyttävän elämän energian kanssa.

...

Koko teksti: http://www.klimtemppeli.com/artikkelit_fi.html#Radhan_nimen_meditaatio

Tietoisuuteni aarniometsän siimeksessä eilen samoillessani törmäsin ihmeelliseen, ambrosiankaltaisia hedelmiä notkuvilla oksillaan kantavaan puuhun. Kuin loitsijain keisarin lumoamana keskeytyi meditaationi, istuin ja aloin kirjoittaa. Viiden tunnin antoisa uppoutuminen toi muassaan seuraavan kirjoitelman tästä kohtaamastani puusta.


—o)O(o—


• Caitanya-puu ja pyhän rakkauden hedelmät •
Tämä ote Sri Caitanyan Caitanya-caritamrita –nimisestä elämänkerrasta kertoo vertauskuvallisesta puusta jonka rungoksi Caitanya itse kasvaa, jonka puutarhuri hän on, ja jossa hänen kasvattamansa ja jakamansa ambrosiankaltaiset pyhän rakkauden hedelmät kypsyvät.
http://www.klimtemppeli.com/kirjallisuus_fi.html#Sri_Caitanya


—o)O(o—


Herra sanoi, ”Nimeni on Visvambhara, maailmain ylläpitäjä. Jos pyhällä rakkaudella maailman täytän, toteutuu nimeni tarkoitus.”
Näin pohtien herra ryhtyi puutarhurin toimiin, alkoi puutarhan valmistelun Navadvīpassa. Sri Caitanya, puutarhuri, toi maailmaan antaumuksen toivepuun sen istuttaen, sitä toiveensa vedellä kastellen.

...

Kuten fiikuspuun joka oksalla kasvaa hedelmiä, näin antaumuksen puu täyttyy hedelmillä kauttaaltaan. Nämä päärungon oksiin ja oksanhaaroihin kasvaneet pyhän rakkauden hedelmät kukistavat ambrosian. Näitä kypsiä pyhän rakkauden hedelmiä, makeita kuin nektari, jakoi puutarhuri Caitanya niistä maksua ottamatta.

Eivät riittäisi kolmen maailman kaikki rikkaudet ja jalokivet yhdessä korvaamaan yhden hedelmän arvoa. Pyydettiin niitä tai ei, olivat vastaanottajat kelvollisia tai eivät, tätä lainkaan pohtimatta hän niitä antoi. Yhteenliitetyin käsin tämä puutarhuri niitä joka suuntaan sinkosi, sylillinen toisensa jälkeen, nauroi ja riemuitsi köyhien niitä poimiessa ja syödessä.

...

Kuka missä tahansa lahjoittaakin pyhän rakkauden hedelmän, tulevat ihmiset kaikki hullaantumaan hedelmää maistaessaan. Huumaajista suurinta, pyhän rakkauden hedelmää, syövät he vatsansa täydeltä, hullaantuvat joka ikinen, nauravat, tanssivat, laulavat. Kuka maassa kieriskelee, kuka lujaan ääneen jylisee — tämän nähdessään puutarhuri autuaana nauraa.

Näitä pyhän rakkauden hedelmiä syö tämä puutarhuri ja on siksi alati hullaantunut, valloissaan, kuin lumottuna. Kaikki kansat hän teki itsensä kaltaiseksi, pyhästä rakkaudesta hullantumatonta väkeä ei missään nähty. Jotka aiemmin pilkkasivat humalaisiksi kutsuen, myös he hedelmiä syödessään tanssivat, sanoivat, ’Mainiota! Mainiota!’.

...

Koko teksti: http://www.klimtemppeli.com/kirjallisuus_fi.html#Sri_Caitanya


—o)O(o—

Yhtäällä sun toisaalla elämän tarkoituksesta keskustelua käydään. Ja hyvä niin. Sillä onhan tarkoituksetonta elämää loppujenlopuksi ikävä elää, jos asiaa oikein tarkkaan ajatellaan. Ynnään tähän lyhyesti omia aatoksiani aiheesta.


—o)O(o—

° Elämän tarkoitus on kulkea täältä kuolemattomuuteen, häilyvästä ikuisuuteen, pimeydestä valoon, harhasta totuuteen, ylittää loputon olemassaolon taisto.

° Elämän tarkoitus on oivaltaa identiteettimme ikuisena, rajattoman onnen täyttämänä materian ylittävänä henkisenä tietoisuutena.

° Elämän tarkoitus on toteuttaa suhdettamme kaiken olevan kauniiseen alkuperään ja tyyssijaan, kaiken sisällään pitävään ikuiseen jumalaan.

° Elämän tarkoitus on puhdistaa tietoisuutemme himosta, vihasta, ahneudesta ja kateudesta, näistä viheliäisistä tuhon siemenistä.

° Elämän tarkoitus on koristaa tietoisuutemme pyyteettömällä jumalrakkaudella, syvällä olemassaolon viisaudella ja hyvällä tahdolla kaikkia kohtaan.

—o)O(o—


Tässä viisi yhteenpunoutuvaa ajatusta elämän tarkoituksesta. Ylläolevien tarkoitusten eläminen kaataa sydämeeni syvän tyytyväisyyden eliksiiriä, räiskii rajattomia toivon kipinöitä valaisemaan usein niin harmaata maailmaamme, täyttää olemassaolon astiaani pisaroilla siitä, jota uskon jumalaisen täydellisyyden olevan.

Jatkona edelliseen, kaksi katkelmaa Caitanya-caritamrita -nimisestä teoksesta jossa myös Radhan olemuksesta keskustellaan.

Kuva: Madhava

राधा कृष्णप्रणयविकृतिर्ह्लादिनी शक्तिरस्माद् ।
एकात्मानावपि भुवि पुरा देहभेदं गतौ तौ ॥

"Radha on Krishnan rakkauden muuntuma, henkisen ilon energiasta tullut.
Vaikkakin sielultaan yksi, ovat he ikimuistoisista ajoista ilmenneet kahdessa eri hahmossa."

রাধাকৃষ্ণ এক আত্মা, দুই দেহ ধরিÂ’ ।
অন্যোন্যে বিলসে রস আস্বাদন করিÂ’ ॥

"Radha ja Krishna, yksi sielu, kaksi hahmoa omaksuen
he jaetuista rakkauden leikkiensä sulomauista nauttivat."

Eräälle ystävälleni yritin eilen pähkinänkuoressa alustaa aihetta Krishna ja kulkemani tie. Alla katkelma keskustelusta.

—o)O(o—

On olemassa yksi kaiken sisällään pitävä absoluuttinen kokonaisuus, jonka erilaisia ja eritasoisia ilmentymiä kaikki oleva on. Koska pelkkä yhtenä absoluuttina möllöttäminen on juuri sitä eli yhtenä olemista, tämä yksi ilmenee kahdessa eri hahmossa kokeakseen rakkauden vuorovaihtoa. Nämä hahmot ovat Radha ja Krishna. Shakti ja Shaktiman, eli Radha, kaiken energian ikuinen periaate, ja Krishna, energianlähteen ikuinen olemus.

Näistä kahdesta ovat lähtöisin kaikki eri ilmentymät. On olemassa ylläpidon jumaluus Vishnu ja onnenjumalatar Laksmi, on Shiva ja Parvati... Tässä maailmassa miehen ja naisen hahmot heijastuvat tästä samasta arkkityypistä. Jos vaikka hiukka vajavaisina. Myös abstraktimpina periaatteina, kuten luomisen sysäys ja luomistyön ilmentävä luonto, taolaisen maailmankuvan Yin ja Yang, ja niin edelleen.

Näistä kahdesta siis lähtöisin kaikki eriytynyt, ilmentynyt, monimuotoisuutena havaittava. Sekä henkinen että aineellinen. Eri ilmentymissään nämä kaksi "periaatetta" pyörittävät koko olevan kulkua. Alkuperäisissä hahmoissaan Radhana ja Krishnana ovat uppoutuneet rakkautensa maailmaan.

Olemassaololla on lukemattomia eri tasoja. Tämä tämänhetkinen kokemamme todelisuus ei selvästikään ole niistä se maailma par excellence. Eri maailmoja eri tarkoituksia varten.

Tietoisen olemassaolon kolme peruselementtiä ovat Sat (olemassaolo, ikuisuus), Cit (tietoisuus) ja Ananda (autuus, rakkaus), jotka ovat meillä tällä hetkellä kokolailla hukassa monilta osin, peittyneenä. Mutta löydettävissä. Maailma jonka parissa Radhan ja Krishnan rakkaus ilmenee on näiden kolmen periaatteen täydellisin ilmentymä. Tämän olemassaolon tason herättämiseen, sen saavuttamiseen, siihen osallistumiseen, tämä edustamani tie tähtää.

Näitä samoja periaatteita on ripoteltu kautta eri hindulaisuuden traditioiden, ja eriävällä terminologialla myös kautta maailman eri uskontoihin ja ajatusmaailmoihin. Tämän kulkemani polun parista olen löytänyt näiden ideaalejen kauneimmat ja täysimmät ilmiöt, ja siihen mukaan myös fiksun ja toimivaksi havaitun tien jolla teoria muuntuu todellisuudeksi.

—o)O(o—