-
Olemmeko epämoraalisia (siveettömiä eli tunnekeskeisiä, nautintoa enemmän kuin totuutta rakastavia), moralisoivia (toisten seksuaalisesta käyttäytymisestä vikoja etsiviä ja tuomitsevia) vai moraalisia (itse houkutuksista kieltäytyviä, hyvään elämään pyrkiviä, lähimmäisiin kunnioittaen suhtautuvia)?
Elämme moraalitonta aikaa, jossa ihmiset etsivät onnea ja nautintoa enemmän kuin totuutta ja hyvyyttä, seurauksena on sisäistä rikkinäisyyttä ja onnettomuutta, ihmisuhteiden pinnallistumista ja välineellistymistä. Rakkauden kaunis lahja turmeltuu.
Parisuhteessa rakkaus ilmenee rakastumisena, joka on tunnetta (kiintymystä ja intohimoa, omistushaluista kaipausta toisen läheisyyteen, halua) ja rakastamisena, joka perustuu tahtoon (sitoutumista, suoraselkäistä moraalia, rehellisyyttä, suostumista luopumaan toisesta jos niin on hänelle parempi).
Tunteiden eli halujen toteuttaminen ilman moraalisen tahdon harjoittamista tekee rakkaudesta irvikuvan. Liian usein rakkaus käsitetään vain tunneasiana ja ratkaisuja tehdään hetken huumassa.
Kristillisen periaatteen mukaan:
Seksi kuuluu avioliittoon. Avioliitto miehelle ja naiselle.
Jumala ei ole kutsunut kristittyjä moralisoivaan, toisten elämästä virheitä etsivään ja osoittelevaan, eikä kaksinaismoralistiseen, itse salassa tehden asioita joista muita tuomitsee, vaan MORAALISEEN elämään: kokosydämisesti Jumalalle antautuen, ristin ja Pyhän Hengen antaman voiman avulla, elämään Jumalan mielen ja Hänen unelmiensa mukaista elämää.
Kaikki rakkauden muodot (rakkaus ystävään, seurustelukumppaniin tai puolisoon, lapsiin, isänmaahan ym.) on tarkoitettu alistettavaksi Pyhän Hengen hallintavaltaan, niin että Jumala voi siunata ja eheyttää meitä ja yhteisöjämme. Silloin ihmisen rakkaus voi ilmentää jotakin rakkauden alkuperäisestä tarkoituksesta. Silloin emme enää ole vain omien tunteidemme emmekä edes tahtomme varassa, vaan saamme kokea Jumalan omaa rakkautta, joka auttaa meitä:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Roomalaiskirje 5:1-5.
