-
Minulta kysyttiin kommentissa kuinka määrittelen luonnottomuuden? Oletan että kysymys syntyi yhteisön kuvauksessa olevasta lauseesta:
Onko kirkossa nyt meneillään silmänkääntötemppu, jossa humanistinen (ihmislähtökohtainen) suvaitsevaisuus asetetaan kristillisen lähimmäisenrakkauden paikalle ja esitetään kristillisenä? Näin pyritään hyväksymään erilaiset luonnottomuudet, jotka Jumalan sana tuomitsee.
Vastasin:
19.2.2013 11:09 taivaslaulu: Kaikki mikä ei oo sopusoinnussa rakkauden kanssa... Sitten pitää tietenkin määritellä rakkaus... Kristittynä ymmärrän että Jumalan hyvä tahto ihmisen elämään pääsee toteutumaan vaan siellä missä hän alistaa taipumuksensa, omat rakkautensa (on se sitten rakkautta ystävään, isänmaahan tai mihin tahansa) Jumalan tahdon eli Hänen rakkautensa alamaisuuteen... Kaikki sellaiset meidät taipumukset ja "rakkaudet" mitkä jo lähtökohdiltaan on Jumalan vastaisia, eli eivät sovellu yhteen Jumalan rakkauden kanssa eikä niitä voi harjoittaa sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa, on luonnottomia, tästä näkökulmasta, ne ei ilmaise Jumalan luontoa ja siksi ne sotii elämän periaatteita, itse todellisuutta vastaan. ♥
Raamattu käyttää sanaa "luonnollinen" kahdessa merkityksessä.
"Luonnollisen ihmisen" vastakohtana on "hengellinen ihminen". On luonnollista että ihminen, joka ei tunne Jumalaa - ihminen, jossa ei ole Pyhää Henkeä - elää oman ymmärryksensä ja lihallisten taipumustensa varassa. Tällaiselle ihmiselle Jumalan tahdon noudattaminen olisi luonnotonta, ja jäisi joka tapauksessa ulkokohtaiseksi, koska hänen sydämensä ei ole sopusoinnussa Jumalan kanssa. Tässä merkityksessä luonnollisen lähtökohtana on ihminen (luontaisessa, Jumalasta vieraantuneessa syntitilassaan) ja hänen taipumuksensa.
Päinvastaisessa merkityksessä sanaa käytetään kun lähtökohdaksi otetaan Jumala. Hän on alunperin luonut kaiken kauniisti. Mikä noudattaa hänen luomistekojaan ja järjestystään on luonnollista (Jumalan näkökulmasta) ja muu on luonnotonta.
Kristitylle - siis ihmiselle joka on kokenut ns. uskoontulon, saanut syntinsä anteeksi ja päässyt sovintoon Jumalan kanssa - asiat jotka ennen olivat luonnollisia (omien syntisten mieltymysten mukainen elämäntapa) tulevat luonnottomiksi, ja asiat, jotka ennen olivat luonnottomia (Jumalan mielen mukainen elämä) tulevat luonnollisiksi. Pyhä Henki tekee tätä uudistavaa työtä jonka seurauksena hän pääsee sopusointuun paitsi Jumalan myös itsensä kanssa. Hän löytää Jumalan luoman järjestyksen.
Vasta tämän myötä ihmiselle on mahdollista uskon kautta tarkastella asioita [Jumalan] todellisuudesta käsin; ei sellaisina miltä ne vaikuttavat "luonnollisen" eli Jumalasta vieraantuneen ihmisen silmin, vaan niin kuin hengellinen (Pyhän Hengen muuttavasta ja parantavasta työstä osallinen) ne näkee.
Syntiinlankeemuksen seurauksena koko luomakunta on vioittunut. Yhä syvempi Jumalasta vieraantuminen tuottaa ajattelumalleja jotka jo lähtökohdiltaan ovat mahdottomia. Miehen ja miehen tai naisen ja naisen välinen suhde ei ole luonnollinen. Rikkinäisessä maailmassa tarvitsemme Jumalan parantavaa, eheyttävää työtä nähdäksemme asiat oikein - ja voidaksemme rakastaa ja kunnioittaa niitäkin, jotka näkevät toisin.
